Metsäteollisuus ottaa huomioon ympäristönäkökohdat sitten kun niiden laiminlyönnin kustannukset ovat suuremmat kuin huomioonottamisen

Tiistai 3.9.2024 klo 14.18 - Mikko Nikinmaa

Kun lapsena asuin Virolahdella, yli kaksikymmentä kilometriä lähimmästä sellutehtaasta Summassa, länsituulet olivat epämieluisia. Silloin nimittäin Summa haisi – ja niin kovasti, että siitä saattoi tulla huono olo. No, me emme sentään asuneet Lappeenrannassa, missä sellutehtaat haisivat aina. Etelä-Saimaan vesi Lappeenrannan-Imatran alueella haisi ja vaahtosi, eikä kaloja elänyt lainkaan alle kymmenen kilometrin päässä tehtaiden jätevesien päästöputkista. Kun jotkut luonnonsuojelijat toivat esiin huolensa ympäristön tilasta, erityisesti tehdasjohto mutta myös yleinen mielipide piti heitä haihattelijoina. ”Metsäteollisuudella ei ole varaa kalliisiin vesien ja ilmansuojelutoimenpiteisiin.”

Jaa, ei ollut varaa. Mieli muuttui sangen nopeasti, kun englantilaiset ja keskieurooppalaiset sanomalehtien lukijat rupesivat painostamaan lehtitaloja. Heille kelpasivat vain lehdet, jotka oli painettu paperille, joka oli tuotettu parhaita vesien ja ilmansuojelun normeja noudattavissa tehtaissa. Kun paperintuottajien tärkeimmät asiakkaat uhkasivat lopettaa paperin oston, metsäteollisuus teki nopealla aikataululla tuotantoprosessien muutoksia ja rakensi vedenpuhdistuslaitoksia: rahaa oli sittenkin. Kaikki puunjalostusteollisuuden lähistöllä elävät ihmiset ja tehtaiden alapuolisissa vesistöissä elävät eliöt kiittivät toimista. Lappeenrannassakaan ilma ei haise ja kalaa saa.

Nämä muistelut tulivat mieleeni nyt, kun ensin häikäilemätön raakkupuron tuhoaminen metsänhakkuun yhteydessä paljastui ja sitten osoittautui, että ympäristönsuojeluohjeita ei ollut noudatettu parissa aiemmassakaan kohteessa. Mahtaakohan tässäkin olla kyseessä se, että ”metsäteollisuudella ei ole varaa” kiinnittää huomiota lillukanvarsiin puuraaka-ainetta hankittaessa. Voikin olla, että tämä suuren huomion saanut ympäristöohjeistuksen laiminlyönti on merkittävä edistysaskel ympäristönäkökohtien huomioonottamiselle. Tuskin mikään yhtiö kehtaa tämän jälkeen laiminlyödä ympäristöä puunhankinnassa. Muistelut osoittavat kyllä senkin, että asioita ympäristön hyväksi ei tehdä silloin kun ne olisivat mahdollisia, vaan vasta silloin kun ne aiheuttaisivat taloudellisia tappioita. Veikkaanpa, että jos raakkupurolla ei olisi tehty niin räikeää ympäristörikosta, ympäristölaiminlyönnit puun hankinnassa olisivat saaneet kaikessa hiljaisuudessa jatkua kustannusten säästämiseksi.

Kyllähän meillä Suomessa luontoa riittää

Lauantai 24.8.2024 klo 14.03 - Mikko Nikinmaa

Metsätyökoneet ajavat satoja kertoja raakkupuron yli tappaen tuhansia raakkuja. Metsän kaatajat eivät noudattaneet mitään ohjeistuksia metsän käsittelystä puron lähistöllä. Ilveksiä pitäisi saada metsästää niin kuin haluaa. Suomi vastustaa EU:n luonnon ennallistamisasetusta – siitä koituu kohtuuttomia kustannuksia maanomistajille. Susia on joka paikassa riesaksi asti, lapsia ei enää uskalla päästää kouluun. Mitä se EU puuttuu lyijyhaulien käyttöön metsästyksessä, eihän niistä ole haittaa. Ei EU saa puuttua Suomen metsänhoitoon, kyllä me suomalaiset osaamme sen paremmin. Täällähän on niin paljon luontoa toisin kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Suomi on täynnä metsiä, soita ja järviä. Maamme väentiheys on mitätön. Yhdessä nämä kaksi asiaa taitavatkin olla ongelma ja syy siihen, minkä takia metsätyöntekijä ei välittänyt raakkupurosta pätkääkään. Kyllähän meillä Suomessa luontoa riittää. Kun luontoa riittää, sen ei tarvitse olla arvo sinänsä vaan hyödynnettävä resurssi. Minun on melkein mahdotonta kuvitella, että saksalainen metsätyökoneen kuljettaja olisi suhtautunut yhtä välinpitämättömästi raakkupuron luonnonarvoon kuin suomalainen. Ja toisin kuin MTK antaa ymmärtää Saksassakin on paljon hyödynnettäviä metsiä.

Kyllähän meillä Suomessa luontoa riittää. Siksi kaikkea luontoa pitää voida hyödyntää. Lähteet, luonnonlehdot ja rantaniityt eivät automaattisesti ole suojeltavia kohteita. Suojeltavien vanhojen metsien kriteerit laaditaan sellaisiksi, että niitä eivät täyttäisi edes Etelä-Suomen kansallispuistojen metsät. Kun ilveskanta on kasvanut sen takia, että peurojen ja kauriitten määrä on räjähtänyt, ilveskantoja pitäisi ”hoitaa” metsästyksellä. Miksi metsästäjät eivät hyväksy sitä tosiasiaa, että parasta ilveksen kannanhoitoa olisi peuran metsästys. Jos peurojen ja kauriiden kannat olisivat neljännes nykyisestä, olisivat ilves- ja susikannat myös paljon pienempiä kuin nykyisin.

Kyllähän meillä Suomessa luontoa riittää. Se voisi olla merkittävä ilon aihe, jos lähtökohtaisesti luonnolla katsottaisiin oleva suuri itseisarvo, mikä sille on tullut maissa, joissa ihmistiheys on suuri ja metsiä vähän. Suurelle osalle meistä suomalaisista luonto on valitettavasti vain hyödynnettävä resurssi, josta ei tarvitse piitata. Tai voihan sitä suojella jos muuta käyttöä ei keksi.

  

Kalanviljelyn tutkimuksen infrastruktuuri täytyy säilyttää

Tiistai 21.11.2023 klo 15.18 - Mikko Nikinmaa

Kalat ovat sekä luontokadon että ilmastonmuutoksen uhreja. Pahimmissa näkymissä useat kalalajit kuolevat sukupuuttoon jo parinkymmenen vuoden kuluttua. Lohikalat ovat voimakkaasti harvinaistuva kylmän veden lajiryhmä, jonka kantoja on pystytty ylläpitämään viljelemällä.  Kalanviljelyn avulla voidaan monien kalojen sukupuutto estää. Eri puolilla maapalloa onkin tällaisia hankkeita käynnissä esimerkiksi tonnikalojen ja sampien pelastamiseksi. Kalanviljely voi myös tuottaa eläinvalkuaista ihmisruuaksi ottaen ympäristön paljon paremmin huomioon kuin tasalämpöisten nautojen, sikojen tai broilereiden tuotanto. Se, että nykymuotoinen viljelykalantuotanto ei pysty tähän, vaan aiheuttaa suuria ympäristöongelmia, johtuu siitä, että tuotannossa on pyritty vain säästämään kustannuksia eikä missään ole riittävästi tutkittu, miten kalanviljely voisi toimia kestävästi.

Suomessa luotiin Riista- ja Kalatalouden Tutkimuslaitoksen puitteissa 1960-1970-luvuilla kalanviljelylaitoksien verkosto. Viljelylaitokset sijaitsivat kaukana yliopistokaupungeista, joten vierailevien tutkijoiden työn helpottamiseksi niihin rakennettiin majoitustiloja vieraita varten. Tämän panostuksen ansiosta Suomen kalanviljelyn ja kalojen toiminnan tutkimus kohosi nopeasti yhdeksi maailman johtavista kokonaisuuksista. Eikä kyseessä ollut yksittäisen yliopiston menestys, vaan maailmalla arvostettua työtä tehtiin Riista- ja Kalatalouden Tutkimuslaitoksessa ja yliopistoissa Helsingistä Ouluun ja Joensuusta Turkuun sekä perus- että soveltavassa tutkimuksessa. Tehty työ on auttanut niin uhanalaisten kalakantojen – esimerkiksi Saimaan nieriä – ylläpitämisessä kuin istukkaiden laadun parantamisessa niin paljon, että infrastruktuuriin sijoitetut rahamäärät on saatu moninkertaisina takaisin.

Vaikka kalojen toiminnan ja kalanviljelyn tutkimuksen merkitys on ilmastonmuutoksen vaikutuksien vuoksi entisestään korostunut, Suomessa ollaan ”säästöjen” saamiseksi lopettamassa kalanviljelylaitoksia, jotka ovat nostaneet suomalaisen tutkimuksen alallaan maailman kärkeen. Aluksi luovuttiin vierailevien tutkijoiden majoituksesta; tämän seurauksena tutkimusvierailujen tekeminen pienille maaseutupaikoille vaikeutui merkittävästi. Nyt viitisenkymmentä vuotta sitten rakennettujen viljelylaitoksien infrastruktuuri kaipaisi peruskorjausta, mihin tietysti kuluisi rahaa – siispä lyhytnäköisesti ”säästetään” luopumalla tiloista niiden korjaamisen sijaan. Näin esitetään tehtäväksi, vaikka kalanviljelylaitoksilla tehty tutkimus on ilman muuta ollut kannattavaa. Kalantuotannon rahallinen arvo sitä on tuskin ollut, mutta eihän uhanalaisten lajien suojelu tai tulevaisuuden ympäristövaatimuksen edellyttämien kasvatusmenetelmien tutkimus voikaan sitä olla.

Kun Suomi on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen ja pyrimme kestävään elintarviketuotantoon, on mahdotonta ymmärtää, että valtion tahot, joiden tehtävänä on huolehtia alan tutkimuksesta, vaikeuttavat sen tekemistä. Miten on mahdollista kehittää kalankasvatusta niin, että istukkaat selviävät entistä paremmin tai ruokakalatuotanto on aikaisempaa ympäristöystävällisempää, jos tutkimuksen tarvitsemaa infrastruktuuria poistetaan?  

Voiko ilveksen metsästystä perustella? No ei!

Sunnuntai 15.10.2023 klo 18.43 - Mikko Nikinmaa

Ilves on pienehkö kissapeto, jonka ei tiedetä koskaan hyökänneen ihmisen kimppuun. Se ei muodosta laumoja eikä juurikaan saalista enempää kuin ravinnokseen tarvitsee. Täten, jos se sattuukin tappamaan lampaan, koko lammaslauma ei tule tapetuksi, vaan yksittäinen eläin. Ilves on kyllä tappanut ulkona liikkuvia kissoja, mutta eiköhän tämäkin ole luonnonhoitoa, kun kissat ovat suurin pikkulintujen tappaja maapallolla. Vuosittain miljardeja lintuja kuolee kissojen kynsissä. Kotikissalla ei ole mitään oikeutta liikkua ulkona vapaana ja vartioimattomana. Tällä hetkellä ilveskanta Suomessa voi sangen hyvin. Suurin syy siihen on se, että yksi ilveksen saaliseläinryhmistä, pienet kauriit, on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Kauriit, joista valkohäntäpeura on metsästäjien istuttama vieraslaji, aiheuttavat suuren joukon kolareita, tuhoavat vihannesviljelyitä ja ovat borrelioosia ja aivokuumetta aiheuttavien punkkien isäntiä. Kaiken kaikkiaan ilvekset tekevät merkittävää ja taloudellisesti hyödyllistä työtä tappamalla peuroja. Pitämällä peurakantoja edes vähän kurissa ne tekevät työtä, jonka metsästäjät ovat laiminlyöneet.

Ilves on lain mukaan rauhoitettu eläin. Tämän vuoksi sen saa tappaa vain poikkeusluvalla. Maa- ja Metsätalousministeriön alainen Suomen Riistakeskus on nyt antanut luvan 300 ilveksen tappamiseen ”kannanhoidollisista” syistä. Tämä on 10-15 % koko Suomen ilveskannasta. Ja vähentää kaikkia yllä esitettyjä ilveksen tekemiä luonnonhoitotoimia. Järkyttävintä siinä on, että jotkut metsästysseurat ruokkivat edelleen peuroja, vaikka niiden kannat ovat nousseet kestämättömiksi ja niitä ei metsästetä tarpeeksi. Ilvekset tekisivät niin, mutteivat metsästäjät, jotka mieluummin tappavat ilveksiä. Kun metsästäjät perustelevat harrastustaan, he sanovat olevansa luonnon ystäviä, joille on tärkeätä luonnossa liikkuminen, ei saalis. Jos näin on, niin hehän voisivat mennä metsään ja yrittää valokuvata ilveksiä. Se voisi olla hankalampaa kuin ilveksien ampuminen. Suomessa jopa metsästäjät kauhistelevat sitä, että Afrikkaan järjestetään metsästyssafareita harvinaisten suurnisäkkäiden tappamiseksi. Mutta mitä muuta ilvesjahti on kuin palkintometsästystä?

Mitä muuten ilveksen metsästyksen poikkeuslupien antaminen tekee Suomen Riistakeskuksella? Ilveshän on rauhoitettu eläin, joka ei ole riistaeläin. Eivätkö kaikki sitä koskevat päätökset kuuluisi Ympäristöministeriön tehtäviksi? Vai kuuluuko asia joidenkin tahojen poliittiseen mandaattiin? Vähän siihen suuntaan viittaa ”kannanhoidollinen ilveksen metsästys”. Minusta se on yhtä todenmukainen kuin ”metsänhoito avohakkuilla”.

Kestävään kalanviljelyyn hyönteisrehulla

Tiistai 22.8.2023 klo 15.05 - Mikko Nikinmaa

Taimenet hyppivät iltahämärissä napatakseen vedenpinnan lähellä lentäviä hyönteisiä. Ne selvästikin haluavat hyvänmakuista hyönteisruokaa. Perhokalastus käyttää hyväkseen tätä halua. Jo yli 40 vuotta vanhat tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka lohenpoikasten kasvu kiihtyi, jos ne saivat viljelyoloissa normaalin ruokinnan lisäksi hyönteisravintoa. Näitä havaintoja ei kuitenkaan ole käytetty hyväksi kalanrehujen valmistuksessa, kun rehujen pääasiallisia osasia, kala- ja äyriäisjauhoa on saanut halvalla. Toisaalta hyönteisten lisääminen kalanrehuun olisi ollut kallista, minkä vuoksi havainto, että hyönteislisä tehostaa muuten normaalilla rehulla syötettyjen lohenpoikasten kasvua, on jäänyt unohduksiin.

Tänä päivänä tilanne on muuttunut. Rehujen kalajauhon saamiseksi on merien ylikalastuksen jatkuttava entiseen tapaan tai jopa kiihdyttävä, kun naudanliha pyritään korvaamaan kalanlihalla. Periaatteessa tämä voisi vähentää tietyn lihamäärän kasvatuksen aiheuttamaa ympäristökuormaa kymmenkertaisesti. Näin ei kuitenkaan käy, jos perinteisten rehujen käyttöä jatketaan. Tällöin on paremminkin uhkana se, että merien kalastoa uhkaa laaja sukupuuttoaalto, kun ihmisravinnoksi huonosti kelpaavia kaloja pyydetään rehuksi laajamittaisen kalanviljelyn tarpeisiin.

Jotta kalajauhon käyttöä rehussa pystyttäisiin vähentämään, on rehuteollisuus pyrkinyt ensisijaisesti siirtymään kasvipohjaisiin rehuihin. Tähän liittyy kaksi ongelmaa. Ensinnäkin kalankasvatuksen tärkeimmät lajit Suomessa ovat puhtaita petokaloja, joiden luonnonravinnossa ei ole mitään muuta kuin eläimiä. Sen vuoksi niiden on paljon vaikeampi saada tasapainoinen kasvisravinto kuin kaltaistemme sekasyöjien, joiden siirtyminen kasvisruokaan on sangen helppoa. Toiseksi soija on tärkeä kasvipohjaisten kalanrehujen osanen. Soijaviljelyksien tekeminen on ehkä tärkein yksittäinen syy sademetsien hakkuille.

Hyönteisjauhon käyttö rehuraaka-aineena poistaisi jokseenkin kaikki kalanrehuun liittyvät ympäristöongelmat. Lisäksi se toisi mukanaan ne edut, joiden takia luonnonkalat syövät vedenpinnan hyönteisiä. Ilmeisesti tärkein hyöty, jonka kalat hyönteisravinnosta saavat, on se, että ne pystyvät sietämään oksidatiivisia stressejä aiempaa paremmin. Jokseenkin kaikki ympäristömuutokset lisäävät oksidatiivista stressiä ja hyönteisravinto näyttää lisäävän sekä stressin puskuroinnissa tärkeän kokonaisglutationin määrää että stressin käsittelyssä tärkeiden entsyymien aktiivisuutta. Kun nyt voidaan toukkia kasvattaa suuressa mittakaavassa nopeasti, voisi hyönteispohjainen kalanrehu tulla etujensa vuoksi tärkeäksi rehuteollisuuden innovaatioksi Suomessa. Maailmanlaajuisesti odotukset hyönteisraaka-aineen käytöstä rehutuotannossa ovat jo suuret.

Ilmastobarometrin tulokset ovat synkkää luettavaa

Maanantai 27.2.2023 klo 14.53 - Mikko Nikinmaa

Suomalaisten huoli ilmastonmuutoksesta näyttää vähentyneen. Ilmastonmuutoksen merkitystä hallitusohjelmassa voi vähentää. Puhuminen maankäyttösektorin muuttumisesta hiilinielusta hiilidioksidin lähteeksi on turhaa vihervassareiden höpinää. Suomi on pieni ja siksi suomalaisten teoilla ei ole mitään merkitystä globaalin ilmastomuutoksen torjunnassa. Niin, jokseenkin kaikki ilmastobarometriin annetut vastaukset osoittavat ihmisten huolen ilmastonmuutoksesta vähentyneen. Ja kun ihmiset eivät näe ilmastonmuutosta yhtä tärkeänä kuin aiemmin, sen merkitys eduskuntavaaleissa vähenee.

Mutta huolimatta ilmastobarometriin vastanneiden ihmisten mielipiteistä, ilmastonmuutos etenee. Kauas etelään ulottuneet pakkasaallotkin ovat osoitus tästä. Säätilaa voimakkaasti määräävät suihkuvirtaukset näyttävät mutkittelevan aiempaa enemmän ja mutkittelua ei voi ennustaa. Virtausten mutkien johdosta Grönlannissa voi olla paljon tavanomaista lämpimämpää ja Kaliforniassa kylmempää.

On tietysti totta, että yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaan ovat pieniä, mutta kun keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki on kaksinkertainen ruotsalaiseen verrattuna ja kun Suomen hiilijalanjälki on samaa tasoa kuin 100 000 000 asukkaan afrikkalaisen valtion, tehtävissä olisi paljonkin eivätkä vaikutukset olisi maailmanlaajuisestikaan mitättömiä. Lisäksi merkityksellistä on maassa vallitseva mielipideilmasto. Jos se on sopiva, voidaan vaatia tiukkojakin ilmastotoimia, jotka toteutetaan. Ja Ruotsin esimerkki osoittaa, että ainakin puoleen päästään ilman elämisen helppouteen vaikuttavia uhrauksia.

Suuressa mittakaavassa talous ja ilmastotoimet sekä valtion velkaantuminen ja ilmastotoimet on tavallisesti esitetty vastakkaisiksi. Mutta onko näin tai tarvitseeko olla näin? Suomen valtionvelan sopeuttamistarpeen on kaikkiaan arveltu olevan 6-10 miljardia euroa. Sopeuttamisen on ajateltu menevän ainakin kahden vaalikauden yli, jolloin sopeutustarve on 3-5 miljardia euroa ensi vaalikaudella. Suurin osa sopeutuksesta olisi mahdollista toteuttaa poistamalla fossiilisien polttoaineiden käytölle annettu suora tai epäsuora valtion tuki, 2-3 miljardia euroa vuodessa. Useat kansantaloustieteilijätkin ovat todenneet tämänhetkisen tukipolitiikan olevan yhteiskunnan kehitystä näivettävän. Mikäli energian käyttöä jatkossakin tuettaisiin, voisi siinä vaatia uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä energiantuotannossa fossiilisten polttoaineiden sijaan. Kun rekka ja laivakuljetuksissa tämä ei vielä ole mahdollista, tuen tuleva saaminen nopeuttaisi vetytalouden kehittymistä ja siirtymistä siihen. Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta muutos olisi huima, valtionvelkaa saataisiin sopeutetuksi radikaalisti ja Suomen talouteen tulisi yksi tulevaisuuden innovaatioihin perustuva palkki lisää, vain muuttamalla tukipolitiikkaa menneisyydestä tulevaisuuteen katsovaksi.

Tämänkaltaiseen tulevaisuuteen katsomiseen ilmastobarometrin trendit eivät tuo intoa. Siksi tulokset ovat synkkiä. Ihmisten mielipiteisiin pitäisi pystyä vaikuttamaan. Varsinkin kun ilmastonmuutoksen lisäksi luontokato on ruvennut nousemaan oireeksi maapallon varsinaisesta sairaudesta, resurssien ylikäytöstä.

Hyönteismyrkyt ja mehiläiset

Tiistai 31.1.2023 klo 18.35 - Mikko Nikinmaa

Noin kolme neljännestä syömästämme kasviravinnosta saadaan hyönteispölytyksen ansiosta. Tämän tosiasian vuoksi on sangen merkillistä, että nimenomaan Suomessa maanviljelijöiden lobbausryhmät ovat voimakkaasti vastustaneet yhden hyönteismyrkkyryhmän, neonikotinoidien kieltoa. Suomessa kehutaan aina, kuinka täällä tuotetut kasvit ovat myrkkyvapaita, mutta EU:n maista Suomessa on haettu ja saatu toiseksi eniten erivapauksia neonikotinoiden käytölle. Tämä on sallittu tähän asti, mutta vuodesta 2024 alkaen EU on asettanut täyskiellon näille myrkyille.

Hyönteis- ja muiden tuholaismyrkkyjen tutkimus on jakautunut. Toisaalta tutkimusta tekevät kokonaan kemianteollisuudesta riippumattomat tahot. Heidän tekemissään tutkimuksissa on usein nähty hyönteismyrkkyjen aiheuttamia vaikutuksia luonnonoloissa. Toisaalta tutkijoilla on tiiviit yhteydet kemianteollisuuteen. Suurilla yhtiöillä on useita tutkijoita palkkalistoillaan. Näiden tahojen tärkein julkaisukanava on Pesticide Biochemistry and Physiology. Tuossa lehdessä julkaistu materiaali on useimmiten paljon positiivisempi tuholaismyrkkyjen suhteen kuin muiden lehtien.

Eräs merkittävimmistä ongelmista hyönteismyrkkyjen suhteen on se, että melkein kaikki pölyttäjät ovat hyönteisiä. Toistaiseksi ei ole keksitty myrkkyä, joka vaikuttaisi tuhohyönteisiin muttei pölyttäjiin. Paremminkin on päinvastoin: useimmat hyönteismyrkyt vaikuttavat hermoston viestinvälitykseen, mikä on erityisen kehittynyttä esimerkiksi mehiläisillä ja kimalaisilla. Tämän vuoksi myrkkyjen vaikutukset niihin ovat suurempia kuin useimpiin tuhohyönteisiin. Osa hyönteismyrkyistä on sangen pysyviä, minkä vuoksi peitatut (hyönteismyrkyllä käsitellyt) siemenet voivat aiheuttaa ongelmia vielä, kun siemenestä on kasvanut kukkiva kasvi (erityisesti öljykasvit rypsi ja rapsi).

Kun aikaisemmin oli riittävä määrä alueita, jotka olivat täysin käsittelemättömiä, hyönteiskannat säilyivät ennallaan. Viime vuosien aikana tällaisten pakopaikkojen osuus ei enää ole ollut riittävä, minkä takia Euroopan hyönteiskannat ovat pienentyneet noin 15 %. Tämän takia jokainen toimi, mikä vähentää haitallisten hyönteismyrkkyjen käyttöä, on välttämätön ruuantuotannon kannalta. Siksi EU päätöksestä on syytä riemuita – erityisesti maanviljelijän.

Viherpesua!

Lauantai 2.7.2022 klo 19.41 - Mikko Nikinmaa

Mainoksissa kaikki toimivat vastuullisesti, tuotanto on kestävää ja luontoarvoja kunnioittavaa. Hiilidioksidijalanjälki on pieni, biodiversiteettiä kunnioitetaan jne. Jos yritysten verkkosivut tai tuotteiden mainokset pitäisivät paikkaansa, luontokatoa tai ilmastonmuutosta ei olisi.

Kun mainoksien totuusarvoa on selvitetty, on osoittautunut, että yli puolet niistä ei pidä paikkaansa. Suurin osa lopuistakin esittää väitteitä tai kommentteja, jotka ovat niin epäspesifisiä, että niiden antama informaatio on mitätön. Ilmasto- ja luontoystävällisyys onkin tullut samanlaiseksi myyntivaltiksi kuin vähärasvainen, laktoositon, sokerivapaa jne. Kun asia on muotia, sitä käytetään mainoksessa. Tällä tavalla yritetään saada ihmiset ostamaan tuotetta, kun sitä mainostetaan ympäristöystävälliseksi. Näin tehdään, vaikka tuotteen ympäristövaikutuksista ei olisi varmaa tietoa. Mitä muuta tämä on kuin viherpesua!