Lyhyt Simpunpäästöoppi 10

Perjantai 17.11.2023 klo 19.07 - Mikko Nikinmaa

Silloin kun verkkoja 1960-luvun alkupuolella puhdistin, Itämeren rehevöityminen ja ympäristömyrkyt eivät vielä lohen ja meritaimenen elämää haitanneet. Niitä – punalihaisia meren aatelisia – sai kuitenkin saaliiksi tosi harvoin, vain muutaman kalan vuodessa. Kun kalanviljelykään ruokatarkoitukseen ei vielä ollut alkanut, ainakaan suuressa mittakaavassa, paistettu lohi, lohikeitto ja graavilohi olivat todellisia herrain herkkuja. Maalaishäissä oli todellista juhlaruokaa, jos lohikeittoa sai.

Lohia ja taimenia oli jo ruvettu kasvattamaan poikasten istuttamiseksi. Kun vesivoimaloiden rakentaminen aikaisempiin lohijokiin oli estänyt lohen kutuvaelluksen ja sen vuoksi poikastuotannon, vesioikeus määräsi voimayhtiöille lohenpoikasten istutusvelvoitteen. (Lohen luontainen lisääntyminen olisi ollut mahdollista varmistaa, jos osa jokivedestä olisi saanut kulkea voimaloiden ohi niin, että vaelluskalat olisivat pystyneet kulkemaan yläjuoksulle näitä kalateitä pitkin. Teollistuvassa Suomessa ei katsottu kuitenkaan olevaan varaa siihen, että pisarakaan vettä kulkisi voimalaitoksien ohi. Niinpä toimivia kalateitä ei koskaan rakennettu.) Viljellyiltä istukkailta poistettiin rasvaevä, jotta luonnonkalat ja poikaskasvatetut kalat pystyttiin erottamaan toisistaan. Kuviteltiin, että rasvaevä olisi tarpeeton jäänne, jonka poistamisella ei olisi mitään merkitystä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että rasvaevä on aistielin. Sillä aistitaan veden virtauksia: mahtavatkohan havainnot kasvatuspoikasten huonosta selviytymisestä luonnossa johtua osittain siitä, että niiltä on poistettu yksi aisti.

Kuusikymmentäluvun loppupuolelta alkaen ja koko 1970-luvun ajan kalanviljely ruokakalantuotannossa kasvoi räjähdysmäisesti. Kasvua jatkui vielä 1980-luvun alkupuolelle, minkä jälkeen suomalainen viljellyn kalan tuotanto on vähitellen vähentynyt, kun halvemmalla tuotettu ulkomainen (erityisesti norjalainen) lohi on tullut markkinoille. Ruokakalatuotanto oli aluksi melkein pelkästään kirjolohta, jota meressä kasvatetaan verkkokasseissa. Itämeren lahdissa kala kasvaa erityisen nopeasti koska suolatasapainon säätelyyn tarvittavan energian määrä on vähäinen. Samasta syystä murtovedessä särki, ahven ja muut makean veden kalat kasvavat suuremmiksi kuin järvissä. Merikasvatus on aiheuttanut paikallisia rehevöitymisongelmia, kun suuri kalajoukko saa rehua ja ulostaa pienellä alueella. Verkkokassiviljely ja kesämökkeily olivatkin törmäyskurssilla vuosikymmeniä ja kalanviljelyn rehevöittävää vaikutusta on pyritty pienentämään rehujen kehityksellä, kalanviljelyn sijainninohjauksella ja jätösten poistamisella. Jotta kalanviljelyn rehevöittävä vaikutus voidaan kokonaan poistaa, on lopulta siirryttävä kuivan maan allaskasvatukseen, jossa kaikki rehu- ja ulostejätteet pystytään puhdistamaan ennen niiden joutumista mereen. Kalanviljelyn rehevöittävää vaikutusta mainostettiin vähennettävän uuden rehun käytöllä: rehussa on Itämeren silakasta tehtyä kalajauhoa, joten huonoimmillaankin se säilyttää meren ravinnemäärän ennallaan. Kuitenkin silakan käyttö kalanrehussa on sangen kyseenalaista ja siitä pitäisi päästä eroon silakkakantojen säilyttämiseksi.

Kun lohi vielä 1960-luvulla oli herrain herkku, on se kalanviljelyn ja tuontikalan johdosta muuttunut yhdeksi halvimmista ruoka-aineista. Kaikki muut kalat ovat nykyisin sitä kalliimpia. Siispä savulohen syöminen ei enää luo samanlaista tunnelmaa kuin 50 vuotta sitten. Mutta yksi ei muutu: mikään muu suomen kaloista ei ole yhtä vähäruotoista kuin lohi. Siitä syöjä tykkää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kalanviljely, lohi, rehevöityminen, kalanrehu, rasvaevä

Kestävään kalanviljelyyn hyönteisrehulla

Tiistai 22.8.2023 klo 15.05 - Mikko Nikinmaa

Taimenet hyppivät iltahämärissä napatakseen vedenpinnan lähellä lentäviä hyönteisiä. Ne selvästikin haluavat hyvänmakuista hyönteisruokaa. Perhokalastus käyttää hyväkseen tätä halua. Jo yli 40 vuotta vanhat tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka lohenpoikasten kasvu kiihtyi, jos ne saivat viljelyoloissa normaalin ruokinnan lisäksi hyönteisravintoa. Näitä havaintoja ei kuitenkaan ole käytetty hyväksi kalanrehujen valmistuksessa, kun rehujen pääasiallisia osasia, kala- ja äyriäisjauhoa on saanut halvalla. Toisaalta hyönteisten lisääminen kalanrehuun olisi ollut kallista, minkä vuoksi havainto, että hyönteislisä tehostaa muuten normaalilla rehulla syötettyjen lohenpoikasten kasvua, on jäänyt unohduksiin.

Tänä päivänä tilanne on muuttunut. Rehujen kalajauhon saamiseksi on merien ylikalastuksen jatkuttava entiseen tapaan tai jopa kiihdyttävä, kun naudanliha pyritään korvaamaan kalanlihalla. Periaatteessa tämä voisi vähentää tietyn lihamäärän kasvatuksen aiheuttamaa ympäristökuormaa kymmenkertaisesti. Näin ei kuitenkaan käy, jos perinteisten rehujen käyttöä jatketaan. Tällöin on paremminkin uhkana se, että merien kalastoa uhkaa laaja sukupuuttoaalto, kun ihmisravinnoksi huonosti kelpaavia kaloja pyydetään rehuksi laajamittaisen kalanviljelyn tarpeisiin.

Jotta kalajauhon käyttöä rehussa pystyttäisiin vähentämään, on rehuteollisuus pyrkinyt ensisijaisesti siirtymään kasvipohjaisiin rehuihin. Tähän liittyy kaksi ongelmaa. Ensinnäkin kalankasvatuksen tärkeimmät lajit Suomessa ovat puhtaita petokaloja, joiden luonnonravinnossa ei ole mitään muuta kuin eläimiä. Sen vuoksi niiden on paljon vaikeampi saada tasapainoinen kasvisravinto kuin kaltaistemme sekasyöjien, joiden siirtyminen kasvisruokaan on sangen helppoa. Toiseksi soija on tärkeä kasvipohjaisten kalanrehujen osanen. Soijaviljelyksien tekeminen on ehkä tärkein yksittäinen syy sademetsien hakkuille.

Hyönteisjauhon käyttö rehuraaka-aineena poistaisi jokseenkin kaikki kalanrehuun liittyvät ympäristöongelmat. Lisäksi se toisi mukanaan ne edut, joiden takia luonnonkalat syövät vedenpinnan hyönteisiä. Ilmeisesti tärkein hyöty, jonka kalat hyönteisravinnosta saavat, on se, että ne pystyvät sietämään oksidatiivisia stressejä aiempaa paremmin. Jokseenkin kaikki ympäristömuutokset lisäävät oksidatiivista stressiä ja hyönteisravinto näyttää lisäävän sekä stressin puskuroinnissa tärkeän kokonaisglutationin määrää että stressin käsittelyssä tärkeiden entsyymien aktiivisuutta. Kun nyt voidaan toukkia kasvattaa suuressa mittakaavassa nopeasti, voisi hyönteispohjainen kalanrehu tulla etujensa vuoksi tärkeäksi rehuteollisuuden innovaatioksi Suomessa. Maailmanlaajuisesti odotukset hyönteisraaka-aineen käytöstä rehutuotannossa ovat jo suuret.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kalanrehu, luontokato, ylikalastus