Maatalouden ilmastotoimet - Tanska tekee päätöksiä edelläkävijänä

Keskiviikko 24.7.2024 klo 14.48 - Mikko Nikinmaa

Tanska on kotieläintuotannon mahtimaa. Suomeen verrattuna Tanskan maatalous on paljon suurempi ja vientivetoinen. Tästä huolimatta siellä toteutetaan ilmastotoimia, joita täällä ei voida varmaan ajatellakaan. Ja ilmastotoimet tehdään maan hallituksen ja maataloustuottajien järjestöjen neuvottelujen tuloksena ennen kuin niitä olisi pakko tehdä Euroopan Unionin säädöksien noudattamiseksi. Tämä tilannehan poikkeaa täysin siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet. MTK:n päätarkoituksenahan tuntuu olevan kaikkien maatalouteen puuttuvien toimenpiteiden vastustaminen, erityisesti jos tarkoituksena olisi ympäristön tilan parantaminen. Ja kun vastustuksen tuloksena mitään toimenpiteitä ei ole tehty ajoissa, EU:n säädöksistä koituu suuria ylimääräisiä kustannuksia. Silloin maa- ja metsätalouden päättävät tahot rupeavat yhteen ääneen huutamaan, kuinka Euroopan Unioni puuttuu kansallisiin asioihin ja kuinka me Suomessa osaamme hoitaa maataloutemme ja metsävaramme itse paremmin kuin keski- ja eteläeurooppalaiset, jotka tännekin yrittävät päälle päsmäröimään.

Niin, Tanskassa ollaan toteuttamassa maataloustuottajien päästövero. Se kohdistuu tuotantoeläinten eli nautojen ja sikojen hiilidioksidintuotantoon. Kun veron vaikutuksesta naudan ja sianlihan sekä meijerituotteiden hinnat väistämättä nousevat, tuloksena lienee eläintuotteiden kulutuksen pieneneminen, mikä osaltaan vähentää hiilidioksidin tuotantoa ja helpottaa ilmastotavoitteisiin pääsemistä. Näin siis Tanskassa. Siellä tunnutaan hyväksytyn se, että ympäristön kannalta välttämättömät toimenpiteet maksavatkin jotain. Suomessa tilanne tuntuu jämähtäneen paikalleen: perinteisen maanviljelyn ilmastopäästöt eivät ole vähentyneet 20 vuoteen. Nykyhallituksen aikana ei ole minkäänlaisia ilmastotoimia saatu aikaan, se kun aiheuttaisi kustannuksia kuluttajille.

Se mitä nyt jätetään tekemättä, aiheuttaa myöhemmin moninkertaiset kustannukset. Oikeastaan Itämeren tila on tästä varoittava esimerkki. Kun aikanaan Itämereen laskettiin surutta kaikki rehevöittävä aines, se tehtiin kustannuksien säästämiseksi. Tuloksena on nyt se, että joudumme vuosittain käyttämään saman rahasumman Itämeren tilan säilyttämiseksi ennallaan, yhtä likaisena kuin aiemmin, kuin olisi 1960-luvulla tarvittu estämään meremme rehevöityminen kokonaan.

Hiilivero - veropohjan laajennus ja toimi ilmastonmuutosta vastaan

Maanantai 24.7.2023 klo 18.53 - Mikko Nikinmaa

Puhe hiiliverosta on melkein kokonaan ollut negatiivista. On puhuttu tasaverosta, joka entisestään kasvattaisi köyhän kansan kustannuksia. Ilmastonmuutoksen vastaisten toimien hidastamiseen keskittyvä Perussuomalaiset on saanut hiiliveron negatiivisesta käsittelystä yhden keinon kannatuksensa lisäämiseen.

Mutta hiiliverohan voisi sekä olla oikeudenmukainen toimi että laajentaa veropohjaa. Veropohjan laajentaminenhan on nähty tärkeänä hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen kannalta. Lisäksi on yleisesti hyväksytty se periaate, että haittaverojen osuutta kaikista veroista voisi kasvattaa, kun niitä käyttämällä tekomme ohjautuvat haitattomampaan suuntaan. Lisäksi pohjoismainen hyvinvointivaltio lähtee periaatteesta, että ne, joilla on eniten varaa, maksavat suuremman osan kustannuksista kuin vähävaraiset.

Hiilivero voisi sisältää kaikki yllä mainitut verotuksen näkökohdat. Jo lähtökohtaisestihan se laajentaa veropohjaa, koska se on vero, jota ei ole ollut aiemmin. Toiseksi se on haittavero, koska tuskin kukaan pystyy enää väittämään, ettei ilmastonmuutosta olisi. Perussuomalaiset on vaatinut, etteivät ilmastonmuutoksen vastaiset toimet aiheuttaisi lainkaan kustannuksia ja väittänyt, että koko hiiliverovaatimus on Euroopan Unionin lisätaakka muutenkin kaltoin kohdellulle Suomelle. Tämä ei pidä paikkaansa – täysin ilman kustannuksia ilmastonmuutosta ei voi torjua: EU pyrkii tekemään jotakin nyt, kun kustannukset ovat kestettävissä. Tulevaisuudessa ne vain nousevat. Riippumatta siitä, olisiko Suomi EU:ssa vai ei, jossain vaiheessa hiiliveron kaltainen maksu pitäisi kerätä. Mutta, jotta hiiliveron tuottamat lisäkustannukset kohdistuisivat ennen muuta sellaisiin menoihin, jotka eivät ole välttämättömiä, välttämättömyystuotteiden kuten perusruoka ja paikallisliikenne tulisi olla verovapaita. Sen sijaan ”mukavan elämän” mahdollistavia menoja voisi verottaa ankarastikin. Tuolloin hiilivero kohdistuisi oikeudenmukaisesti siihen kulutukseen, mikä on tarpeetonta, ja niihin kuluttajiin, jotka aiheuttavat eniten hiilidioksidipäästöjä.

Hiilivero voisi siten sekä laajentaa veropohjaa että olla oikeudenmukainen ilmastonmuutoksen vastainen toimi.

Verotus ilmastomuutoksen torjunnassa ja ympäristön tilaa parantamassa

Perjantai 19.4.2019 klo 13.02

Kun maailman onnellisimpien maiden listat ovat taas tulleet julki, niin niissä ovat järkiään olleet kärjessä maat, joissa ansiotulon verotus on korkeaa. Lisäksi kun verrataan Suomen tuloveron progressiivisuutta muihin Pohjoismaihin, se on selvästi alhaisempaa. Tuloveroa on myös lukuisia vuosia laskettu, mistä on seurauksena ollut, että yhteisistä varoista maksetut koulutus, lasten, vanhusten ja terveydehoito ovat kaikki ruvenneet kärsimään suuremmasta ja suuremmasta resurssointiongelmasta. Lyhyesti sanottuna: kaikki haluavat hyvinvointiyhteiskuntaamme kuuluvat palvelut, mutta kukaan ei haluaisi niistä maksaa itse. Äärimmilleen vietynä ajattelu näkyy perussuomalaisten ehdotuksissa: usean miljardin menot voitaisiin kattaa kehitysapu lopettamalla ja maahanmuutto estämällä, vaikka niihin kuluvat rahasummat ovat paljon pienempiä. Raha ilmeisesti kasvaa puussa heti kun toisennäköisien auttaminen lopetetaan.

Tuloveron alentamisen sanotaan aina tuovan lisää työpaikkoja. Tästä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Sen sijaan on havaintoja siitä, kuinka eriarvoisuus aina kasvaa, kun tuloveroja lasketaan ja verojen progressiivisuutta pienennetään. Itse olen sitä joukkoa, jota tuloveron alentamisen pitäisi erityisesti houkutella: hyvätuloinen asiantuntija. Kuitenkin siinä joukossa, jonka pitäisi juosta alempien verojen toivossa, minusta tuntuu, että elinpaikan valinnassa painavat kaikki ne syyt, jotka tekevät kokrean veroasteen maat maailman onnellisimmiksi. Vasta niiden jälkeen mainitaan se, että voisihan se verotuskin olla pienempi, jos vain yärkeät palvelut pystytään hoitamaan. 

Edellä oleva vuodatus liittyy siihen, mikä äsken Sitran reportissa tuotiin esiin: pitäisi alentaa tuloveroa ja alennuksen vuoksi tarvittava raha kerätä haittaveroina. Periaatteessa olenkin sitä mieltä, että erilaisilla lisämaksuilla voidaan ohjata ihmisten ja yritysten kulutustottumuksia. Mutta sitten kun ruvetaan miettimään sitä, mikä on tehokkainta ympäristön tilan auttamista, muuttuukin tilanne. Vähävaraiset ihmiset joutuvat käyttämään joitakin asioita, jotka ovat perustellusti haittaverojen kohde kun taas hyvätuloiset pystyvät välttämään niitä. Tällöinhän tuloveron alentaminen haittaveroa käyttämällä tarkoittaa tulonsiirtoa vähävaraisilta hyvätuloisille. Tämän kompensoimiseksi SITRAn raportissa esitetään, että vähävaraisille korvattaisiin koituvat lisämenot. Minusta kaikkein paras ilmastomuutosta ja ympäristön tilan heikkenemistä estävä verotus olisi tuloveron jyrkkä progressio. Sitä voisi kutsua ilmastoprogressioksi. Perusteet tälle ovat alla:

1. Tiettyn tulotason yläpuolella suurin osa ylimääräisestä tulosta voidaan käyttää tarpeettomaan kulutukseen. Tämä väistämättä aiheuttaa ympäristökuormaa, jota voitaisiin välttää. Tarpeeton kulutus siis lisääntyy tulojen kasvaessa, joten käyttämällä ilmastoprogressiota sekä vähennetään eriarvoisuutta että suojellaan ympäristöä.

2. Korkea tulotaso ja rikkaudet saavutetaan lainana tulevilta sukupolvilta. Mitä suurempi tulotaso on, sitä suurempi lainan määräkin on. Näin ollen ilmastoprogressio olisi lainan ja sen korkojen maksamista. Jos tätä vastustaa, voi sanoa, että henklö on niin ahne, että mieluummin menee ensimmäisessä luokassa katastofiin kuin hyväksyy sen, että lastemme ja lastenlastemme hyvinvointi riippuu takaisin maksamastamme lainasta.

Minä, hyvätuloinen asiantuntija, olisin valmis siihen, että tuloveroani nostettaisiin kymmenen prosenttia ilmastomuutoksen ja muun ympäristön tilan heikkenemisen torjumiseksi.