En ymmärrä

Torstai 25.5.2023 klo 12.18 - Mikko Nikinmaa

Viime aikoina olemme saaneet lehdistä lukea Suomen oloissa ennätysmäisiä ulkomaalaisia investointisuunnitelmia. Ja jokseenkin kaikki perustuvat siihen, että Suomi on sanonut olevansa edelläkävijä vihreässä siirtymässä. Siirtymä näkyy jo siinä, että suomalaisen pörssisähkön hinta on alempi kuin koskaan ja fossiilivapaata sähköä tuotetaan niin paljon, että se rupeaa riittämään paljon sähköenergiaa vaativaan vihreän vedyn ja fossiilivapaan teräksen tuotantoon. Suunnitellut teollisuusinvestoinnit toisivat työtä tuhansille suomalaisille ja avaisivat ison joukon vientimahdollisuuksia. Mutta…Niiden tärkeimpänä edellytyksenä on se, että Suomen ilmastopolitiikka on kunnianhimoista, että maamme on edelläkävijä ilmastomuutoksen torjunnassa eikä vain jää seuraamaan mitä muut tekevät ja tule mukaan jälkijunassa.

Samaan aikaan Säätytalolla käydään hallitusneuvotteluja ja Perussuomalaisten yhtenä kynnyskysymyksenä sanotaan olevan, että turhan kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta pitäisi luopua. Koko Perussuomalaisten vaalikampanjakin perustui maahanmuuton ja ilmastonmuutoksen vastaisten toimien vastustamiseen. Ilmastonmuutos kun on vain ”vihervasemmiston” keksintöä tarkoituksena nostaa tavalliselle suomalaiselle aiheutuvia kustannuksia. Sähkön hinnan nousu on mennyt ilmastonmuutostoimien, vihreän siirtymän, piikkiin, vaikka hinta ei olisi noussut lainkaan, jos sähköntuotanto olisi jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ollut fossiilisista polttoaineista (joihin kuuluu myös turve) riippumatonta kautta Euroopan. Bensiinin hinta ei tietenkään saa nousta minkään biopolttoaineiden lisäämisen vuoksi, raskas liikenne ja laivat tarvitsevat aina öljypohjaista polttoainetta jne. Kaikki nämä väitteet ja vaatimukset ovat niin mennyttä aikaa; ilman muuta yksi Suomen teollisuuden mahdollisuuksista on tehdä ammoniakki- tai vetymoottoreita laivoihin ja raskaaseen tieliikenteeseen. Sekin on työpaikkoja ja investointeja tuottavaa vihreää siirtymää.

Perussuomalaisten vihersiirtymän vastustus on vastoin kaikkia elinkeinoelämän, työllisyyden ja investointien etuja. Mikäli Perusuomalaisten toiveiden mukaan tehdään, kärsii Suomen kansantalous ja tuloksena on entistä nopeammin näivettyvä yhteiskunta. Siksi…en ymmärrä. 

Aikansa kutakin

Tiistai 15.9.2020 klo 13.09 - Mikko Nikinmaa

Ensimmäistä kertaa katsoin televisiota, kun olimme Raisiossa tätini luona kylässä 1958. Tätini mies oli Nesteen Naantalin öljynjalostamon rakennusmestari. Silloin kansallisen öljynjalostuksen avulla oltiin luomassa Suomen unelmaa – kansakunta rikastui kiivasta tahtia 1900-luvun loppupuolen, osittain tuontiöljyä käyttäen.

Nämä muistot tulivat nyt elävinä mieleeni, kun Neste ilmoitti lopettavansa Naantalin öljynjalostamon. Päätöstä on kauhisteltu pääasiassa työllisyysnäkökulmasta, mutta asiaa pitäisi katsoa vähän laajemmin. Öljynjalostuskapasiteettia on väistämättä vähennettävä, kun öljyn energiakäytöstä luovutaan. Ei voida lähteä siitä, että öljynjalostuksen työpaikat säilytetään, vaikka öljynjalostus vähenee.

Kun siirrymme talouteen, joka ei riipu fossiilisin polttoainein, kivihiili, öljy ja turve, tuotetusta energiasta, niiden tuottamiseen ja jalostamiseen kytkeytyvät työpaikat poistuvat. Tämä muutos on täysin riippumaton koronaviruspandemiasta. Emme saa koronaviruksen varjolla jättää tekemättä asioita, jotka ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen tai muiden tulevaisuuden haasteiden torjumiseksi.

Mielestäni suurin ongelma on siinä, että ei ole riittävästi panostettu siihen, että mietittäisiin, mitä asioita kehitetään ja miten. Valitetaan vain entisten aikojen ja työpaikkojen häviämistä. Sen sijaan, että tällöin pyrittäisiin lisäämään investointeja tulevaisuuteen, mikä tarkoittaisi tutkimus ja tuotekehityspanostuksen huimaa lisäämistä, vaikka velkarahallakin, ruvetaan kamreerimaisesti säästämään ja vähennetään tutkimusta ja tuotekehitystä. Näin tehden menetetään kyllä vanhat työpaikat, muttei keksitä, mitä uutta saataisiin tilalle.

Kokonaisuudessaan ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien ratkaisuissa pitäisi mielestäni lähtökohtaisesti uskaltaa tehdä uudentyyppisiä ratkaisuja tulevaisuuden hyväksi maksoi mitä maksoi eikä vastustaa muutoksia sanoen, ettei niihin ole varaa. Minusta on melkoisen varmaa, että tulevat sukupolvet mieluummin maksavat velkaa, jolla on saatu pidetyksi ympäristö mukiinmenevänä ja luotu uudentyyppisiä työpaikkoja kuin ovat velattomia pilatussa ympäristössä ilman työtä.