Elinvoimainen maaseutu ja Keskustapuolue - nykytilanteessa mahdoton yhtälö

Tiistai 5.12.2023 klo 11.25 - Mikko Nikinmaa

Nuorempana äänestin Keskustapuoluetta, kun kuvittelin, että maaseudun ylläpidossa tärkeätä olisi myös luonto. Kuinka väärässä olinkaan! Kaikissa kannanotoissa vuosikymmenien varrella on osoittautunut, että Keskustapuolueen mielestä ympäristö on vain taloudellisen toiminnan mahdollistava tekijä. Ja vielä niin, että kun toimitaan kuten aina ennenkin – tehomaataloutta ja puupeltoja ylläpitäen – maaseutu pysyy parhaiten elinvoimaisena. Kaikki viimeaikaiset tutkimustulokset, joiden mukaan tehomaatalouden ja puupeltojen aiheuttamat ongelmat ovat paljon suurempia kuin niistä saatavat hyödyt, on leimattu viherpiipertäjien valheiksi. Koko ympäristönsuojelu on kunnon keskustalaisten piirissä leimattu kaupunkilaisten harrastukseksi. He kun eivät ymmärrä maaseudusta ja sen elossa pitämisestä yhtään mitään.

Tämän takia en ollutkaan yhtään yllättynyt, kun sain lehdestä lukea, kuinka Keskustapuolue ajaa karhun, suden ja ilveksen metsästyksen sallimista. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, suurpetojen tiukka rauhoitus pitäisi purkaa ja sijoittaa ne metsästyslakiin, jolloin niiden tappaminen olisi helpommin sallittavissa kuin nykytilanteessa. Viime aikoinahan otsikkoihin on noussut erityisesti ilves, jonka kannat ovat selvästi kasvaneet. Tähän on syynä erityisesti peurakantojen räjähdysmäinen kasvu, mitä ne metsästäjäpiirit, jotka nyt ovat voimakkaasti ajamassa ilveksen ”kannanhoidollista” tappamista, eivät ole estäneet. Itse asiassa on varsin todennäköistä, että myös susikannat hyötyvät suuresti peurakantojen kasvusta. Siispä suurin ilveksen ja suden kannanhoidollinen toimenpide olisi peuranmetsästyksen huomattava lisääminen. Tämä olisi mielestäni metsästyspiirien velvollisuus: hehän ovat tuoneet yhden räjähdysmäisesti lisääntyneistä peuralajeista maahan ja vieläkin harrastavat peurojen talviruokintaa.

Kun melkein kaikki Keskustapuoluetta käsittelevät uutiset ovat luontovihamielisiä, ei ole ihme että minäkin, entinen maalaispoika, nykyisin kannatan mitä muuta puoluetta tahansa. Maaseudun säilyttäminen elinvoimaisena edellyttää muutoksia, jotka tuntuvat olevan täysin mahdottomia 50 vuoden takaiseen tilanteeseen jämähtäneelle puolueelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luonnonsuojelu, tehomaatalous, suurpedot, metsästys, peurakannat

Hyvää vesipäivää!

Keskiviikko 22.3.2023 klo 18.58 - Mikko Nikinmaa

Elämä perustuu veteen. Kaikkien eliöiden vesipitoisuus on niiden aktiivisen elämän aikana yli puolet, yleensä 60-70 %. Vain siemenet ja lepoitiöt sekä joidenkin eläinten lepomuodot sisältävät tätä vähemmän vettä – 10-20 %. Mutta siemenetkin rupeavat itämään muuttuen aktiivisiksi kasveiksi vasta kun ne saavat riittävästi vettä. Veden määrä on yksi eläinsolujen tarkimmin säädellyistä muuttujista. Esimerkiksi ihminen selviää hengissä useita viikkoja ilman ruokaa, mutta vain muutamia päiviä ilman vettä.

Yksi veden ominaisuuksista on välttämätöntä sille, että elämä on mahdollista alueilla, joilla on talviaikaan pakkasta. Kuten kaikki tietävät, vesi jäätyy nollassa Celsiusasteessa. Yleensä aineiden tiheys kasvaa kaasusta nesteeseen ja edelleen kiinteään aineeseen. Jos vedenkin osalta olisi näin, painuisi jää pohjaan ja pakkasten vaikutuksesta kaikkien pakkasalueiden vedet muuttuisivat kokonaan jääksi – eivätkä vesikasvit tai -eläimet pystyisi elämään. Mutta vesi on tiheimmillään neljässä asteessa, minkä takia jää syntyy vesien pinnalle ja vesikasvit ja -eläimet voivat elää talvensa kylmässä nesteessä.

Kylmillä alueilla ei juuri koskaan ole liian kuivaa. Sen sijaan lämpötilan noustessa haihtuminen usein ylittää sadannan. Ilmastonmuutoksen myötä kuivat kaudet eri puolilla maapalloa ovat lisääntyneet, minkä seurauksena maataloussadot ovat viime vuosina ruvenneet pienenemään. Pitkään jatkunut nälänhädän pieneneminen onkin 2010-luvun alusta loppunut ja ruvennut taas kasvamaan. Sitten kun sateita tulee, vesi valuu kuivan maan läpi nopeasti. Tämän vuoksi kuiva maa ei ehdi kostua riittävästi kasvien kasvun kannalta.

Vaikka maalla onkin liian vähän vettä, maapallo on sininen planeetta, jonka pinta-alasta melkein kolme neljännestä on meren peitossa. Merien merkitys jopa ilmastonmuutoksen rajoittamisessa on huima. Lähes puolet maapallon hiilidioksidin kulutuksesta ja hapen tuotannosta on merien levien tekemää. Merien saastuminen on vähentänyt merien fotosynteesiä suunnilleen 10 %.

Niinpä, vesi on elämän perusta. Siitä huolimatta veden saatavuuteen ja vesien saastumiseen on suhtauduttu vähätellen. Usein jokia on käytetty viemäreinä ja jätteet on pumpattu pois silmistä putkia pitkin mereen. Vesipäivän tulisikin nousta tärkeäksi päiväksi muistuttamaan meitä veden merkityksestä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, kuivuus, vesien saastuminen, maatalous, vesitasapaino

Hyönteismyrkyt ja mehiläiset

Tiistai 31.1.2023 klo 18.35 - Mikko Nikinmaa

Noin kolme neljännestä syömästämme kasviravinnosta saadaan hyönteispölytyksen ansiosta. Tämän tosiasian vuoksi on sangen merkillistä, että nimenomaan Suomessa maanviljelijöiden lobbausryhmät ovat voimakkaasti vastustaneet yhden hyönteismyrkkyryhmän, neonikotinoidien kieltoa. Suomessa kehutaan aina, kuinka täällä tuotetut kasvit ovat myrkkyvapaita, mutta EU:n maista Suomessa on haettu ja saatu toiseksi eniten erivapauksia neonikotinoiden käytölle. Tämä on sallittu tähän asti, mutta vuodesta 2024 alkaen EU on asettanut täyskiellon näille myrkyille.

Hyönteis- ja muiden tuholaismyrkkyjen tutkimus on jakautunut. Toisaalta tutkimusta tekevät kokonaan kemianteollisuudesta riippumattomat tahot. Heidän tekemissään tutkimuksissa on usein nähty hyönteismyrkkyjen aiheuttamia vaikutuksia luonnonoloissa. Toisaalta tutkijoilla on tiiviit yhteydet kemianteollisuuteen. Suurilla yhtiöillä on useita tutkijoita palkkalistoillaan. Näiden tahojen tärkein julkaisukanava on Pesticide Biochemistry and Physiology. Tuossa lehdessä julkaistu materiaali on useimmiten paljon positiivisempi tuholaismyrkkyjen suhteen kuin muiden lehtien.

Eräs merkittävimmistä ongelmista hyönteismyrkkyjen suhteen on se, että melkein kaikki pölyttäjät ovat hyönteisiä. Toistaiseksi ei ole keksitty myrkkyä, joka vaikuttaisi tuhohyönteisiin muttei pölyttäjiin. Paremminkin on päinvastoin: useimmat hyönteismyrkyt vaikuttavat hermoston viestinvälitykseen, mikä on erityisen kehittynyttä esimerkiksi mehiläisillä ja kimalaisilla. Tämän vuoksi myrkkyjen vaikutukset niihin ovat suurempia kuin useimpiin tuhohyönteisiin. Osa hyönteismyrkyistä on sangen pysyviä, minkä vuoksi peitatut (hyönteismyrkyllä käsitellyt) siemenet voivat aiheuttaa ongelmia vielä, kun siemenestä on kasvanut kukkiva kasvi (erityisesti öljykasvit rypsi ja rapsi).

Kun aikaisemmin oli riittävä määrä alueita, jotka olivat täysin käsittelemättömiä, hyönteiskannat säilyivät ennallaan. Viime vuosien aikana tällaisten pakopaikkojen osuus ei enää ole ollut riittävä, minkä takia Euroopan hyönteiskannat ovat pienentyneet noin 15 %. Tämän takia jokainen toimi, mikä vähentää haitallisten hyönteismyrkkyjen käyttöä, on välttämätön ruuantuotannon kannalta. Siksi EU päätöksestä on syytä riemuita – erityisesti maanviljelijän.

2 kommenttia . Avainsanat: neonikotinoidit, maataloustuotanto, luontokato, öljykasvit, EU

Sateet ja Itämeren rehevöityminen

Perjantai 18.6.2021 klo 19.24 - Mikko Nikinmaa

Yksi ilmastonmuutoksen näkyvimmistä vaikutuksista on se, että sateet Suomessa ovat rankempia kuin ennen ja niitä tulee paljon kasvukauden ulkopuolella, jolloin erityisesti viljelysmaa on paljaana. Rankkojen sateiden takia maata huuhtoutuu Itämereen valuviin jokiin. Huuhtoutumista on vielä lisännyt soiden ja metsien ojitus. Suothan ovat alun perin syntyneet tasaamaan veden virtausta. Kun ne ojitetaan, veden kokonaisvirtaus vuodessa ei muutu, mutta veden virtauksen vaihtelut aikayksikössä suurenevat huomattavasti, minkä takia huippuvirtaukset aiheuttavat huomattavaa maa-aineksen huuhtoutumista.

Kun maa-ainesta kulkeutuu jokien mukana Itämereen, myös sen sisältämät ravinteet ja kaikki kuona-aineet seuraavat mukana. Tuskin on yleisesti tiedossa, että jokiveden mukana Pohjanlahteen valuva metallikuorma aikayksikössä on suurempi kuin kovasti kauhistellun Talvivaaran metallivalumat. (Tosin ne tietysti tapahtuvat paljon suuremmalla alueella.) Suuri syy meriveden samentumiseen on sinne jokiveden mukana kulkeutuva maa-aines, jonka kertymisen lisääntyminen on viime vuosina tapahtunut pelkästään ilmastonmuutokseen liittyvien rankkasateiden vuoksi.

Koska lisääntyviin sateisiin on hankala vaikuttaa muuten kuin yleisesti ilmastonmuutosta estämällä ja koska niiden aiheuttamaan ravinnekuormaan voi vaikuttaa vain hyvin rajallisesti maanviljelyn ravinnekuormaa vähentämällä, täytyisi kehittää uusia keinoja maan huuhtoutumisen vähentämiseksi. Näitä on erityisesti kaksi. Ensimmäinen on soiden ennallistaminen, minkä jälkeen suot jälleen toimisivat vettä vähin erin vapauttavina pesusieninä. Toinen on maanviljelymenetelmien muuttaminen niin, että maan peitteisyyttä yritetään lisätä koko ajan. Tämä olisi tarpeen myös siitä syystä, että nykyinen kyntö-äestys sykli aiheuttaa maaperän viljavuuden heikkenemistä vuosi vuodelta ja lisää lannoitustarvetta lisäten mereen kulkeutuvien ravinteiden määrää.

Niinpä, ilmastonmuutos aiheuttaa suurelta osin myös nykytilanteessa hallitsemattoman ravinteiden valuman Itämereen. Lisäksi se aiheuttaa lämpötilan nousua, minkä seurauksena levät ja vihreät kasvit kasvavat nopeammin. Tämä osaltaan lisää sinileväkukintoja ja heikentää muutenkin veden laatua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, rehevöityminen, maatalous, soiden ojitus

On ihan sama mitä polttaa jos tuotetun hiilidioksidin poistaa

Tiistai 24.9.2019 klo 13.53 - Mikko Nikinmaa

Kaikki polttaminen tuottaa hiilidioksidia ja savukaasuissa on erilaisia pienhiukkasia. Niinpä periaatteellisena lähtökohtana pitäisi olla sen, että mikä tahansa poltto on ilmastoa lämmittävää. Hiilidioksidia poistuu ilmakehästä, kun kasvit ja levät sitä yhteyIMG_20170810_0082.jpgttävät. Jos tämä on lähtökohta, niin puun poltto, turpeen käyttö ja fossiiliset polttoaineet, maakaasu, öljy ja kivihiili, ovat täsmälleen toistensa kaltaisia. mikäli jokainen tuotettu hiilidioksidilitra poistetaan ilmakehästä esimerkiksi puita istuttamalla. Olisi sangen helppoa laskea, miten paljon kasvillisuuden tulee yhteyttää, jotta tuotettu hiilidioksiditonni tulee syödyksi. Energian tuotantomuodoista tuuli-, vesi- aurinko- ja aaltovoima ovat täysin päästöttömiä.

Myös kaikki kasvipeitteiset pellot kuluttavat hiilidioksidia. Kun lisäksi niistä vapautuva fosforin määrä on paljon pienempi kuin kynnöspelloilta, tulisi ympäristösyistä maksimoida aika, jolloin pelloilla kasvaa jotakin. Paksu juurikerros ja eloperäinen maa on myös suuri kasvihuonekaasujen varasto, mitkä muokkauksen yhteydessä vapautuvat ilmakehään.

Siis, istuta puita jos ajat autolla ja anna lähiympäristössäsi kasvien vallata maa. Kasvipeitteen lisääminen voi myös lisätä alueen sateisuutta, mikä puolestaan lisää kasvien  kasvua ja hiilidioksidin kulutusta. Tämä voi johtaa positiiviseen kierteeseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, metsätalous, turve, maatalous

Onko kasvissyönti automaattisesti ekologista?

Lauantai 24.3.2018 klo 17.09 - Mikko Nikinmaa

Kasvissyönnin yhdeksi tärkeimmistä syistä on perusteltu sen ympäristöystävällisyyttä. Erityisesti on toistettu sitä, kuinka se on paljon lihansyöntiä parempi ilmastonmuutoksen uhatessa. Molemmat voivatkin pitää paikkaansa, mutta eivät automaattisesti kuten alla olevat perusteet osoittavat.

Jos kasvissyönti perustuu suurelta osin soijan käyttöön, sen ympäristö- ja jopa ilmastoystävällisyys ovat kovasti kyseenalaisia. Suurin osa soijasta (80 %) käytetään eläinten rehuna, mutta merkittävä määrä sitä on kasvissyöjien käyttämää. Soijan tuotantoalan lisääminen on ehkä tärkein syy Amazonasin sademetsien hakkuisiin, joten sen viljely pienentää metsien hiilidioksidinielua merkittävästi. Lisäksi soijan kuljetus eri muodoissaan aiheuttaa merkittävän hiilidioksidijalanjäljen. Nämä kaksi tekijää käytännössä poistavat eron, joka soijaan perustuvan kasvissyönnin ja lihansyönnin välillä periaatteessa on ilmastoystävällisyydessä. Kun sitten soijantuotanto käyttää paljon tuholaismyrkkyjä sekä vettä ja varsinkin nautaeläinten laidunnus ylläpitää maiseman ja biotooppien monimuotoisuutta tuleekin paikalliseen eläintuotantoon perustuvasta lihansyönnistä kokonaisuudessaan ympäristöystävällisempää kuin soijaa tärkeänä osana käyttävästä kasvissyönnistä.

Yleisestikin kasvissyönnissä pitäisi käyttää vain lähituotettuja kasveja, koska kuljetus lisää nopeasti kasvien käytön hiilijalanjälkeä. Toisaalta Suomessa kasvihuoneissa talviaikaan tuotettujen kasvien hiilijalanjälki voi olla jopa suurempikin kuin etelästä lentorahtina tuotujen tuotteiden lämmitykseen ja valaistukseen kuluvan energian takia. Kun kasvintuotantoon usein liittyy tuholaismyrkkyjen käyttö, aiheutuu siitä merkittävä ympäristöhaitta.

Niinpä, jotta kasvissyönti olisi ekologista, sen pitäisiIMG_20170728_0035.jpg perustua luomupohjaiseen lähituotantoon. Vaikka tämä onkin mahdollista täällä, missä väestötiheys on alhainen, merkittäviä ongelmia aiheutuu, kun ihmismäärä on suuri. Kymmentä miljardia lähestyvän ihmismäärän ruokkiminen ympäristölle kestävällä tavalla on haaste, joka vaatii innovatiivisia, uusia ratkaisuja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hiilijalanjälki, tuholaismyrkyt, maataloustuotanto

Neonikotinoidi hyönteismyrkyt ja pölyttäjien väheneminen

Perjantai 11.8.2017 klo 12.43 - Mikko Nikinmaa

Ennen kaikkea öljykasvien (rypsi ja rapsi) siementen peittaus neonikotinoidi-hyönteismyrkyillä on suomalaisessa maataloudessa noussut kiivaaksi väittelyn aiheeksi. Peittauksen puolustajat sanovat, että ilman peittausta rypsi- ja rapsisadot vähenisivät räjähdysmäisesti, kun tuhohyönteiset söisivät varhaiset idut. He myös sanovat, että monissa tutkimuksissa ei ole havaittu negatiivisia vaikutuksia pölyttäjiin (mehiläiset ja kimalaiset). Neonikotinoidien kieltoa vaativat piirit puolestaan sanovat, että koska tehokas hyönteispölytys on välttämätöntä öljykasvien siementen (ja täten kasviöljyn) tuotannolle ja koska useat tutkimukset ovat liittäneet neonikotinoidien käytön ja pölyttäjäkuolemat toisiinsa, Suomessakin pitäisi neonikotinoidien käyttö kieltää kuten muualla Euroopassa. Äskettäin Science-lehdessä oli kaksi perusteellista tutkimusta neonikotinoidien vaikutuksista luonnonoloissa Euroopassa ja Kanadassa. Eurooppalainen (Unkari, Iso-Britannia ja Saksa tutkittuina alueina) tutkimus pystyi osoittamaan merkitseviä haittavaikutuksia pölyttäjiin Iso-Britanniassa ja Unkarissa, muttei Saksassa.

Miksi vaikutuksia on joissakin paikoissa muttei toisissa? Yksinkertaisin selitys on se, että saksalaiset pölyttäjät tutkituilla alueilla ovat vähemmän riippuvaisia öljykasveista kuin unkarilaiset tai brittiläiset. Tällöin niiden altistuminen hyönteismyrkylle on tilapäisempää. Kun myrkkypitoisuudet kaikkialla ovat vähäisempiä kuin pitoisuudet, jotka aiheuttaisivat suoraa kuolleisuutta, erilaiset epäsuorat vaikutukset, kuten vaikutukset immunopuolustuksen tehokkuuteen, ovat ensisijaisia pölyttäjien elämään vaikuttavia tekijöitä. Nämä säilyvät sitä pienempinä mitä ajoittaisempaa neonikotinoidialtistus on.

Joka tapauksessa, vaikka neonikotinoidipeittauksella ei nähdä vaikutuksia kaikkialla, toksikologian periaatteellinen varovaisuusperiaate edellyttäisi neonikotinoidien käytön lopettamista siementen peittauksessa. Kun useat tutkimukset ovat nähneet yhteyksiä pölyttäjien vähenemisen ja neonikotinoidien peittauskäytön välillä, tulisi öljykasvien viljelijöiden oman etunsa vuoksi vaatia neonikotinoidien käytön lopettamista, koska haittavaikutukset ovat hyvinkin mahdollisia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: peittaus, mehiläisten kuolemat, tehomaatalous