On ihan sama mitä polttaa jos tuotetun hiilidioksidin poistaa

Tiistai 24.9.2019 klo 13:53 - Mikko Nikinmaa

Kaikki polttaminen tuottaa hiilidioksidia ja savukaasuissa on erilaisia pienhiukkasia. Niinpä periaatteellisena lähtökohtana pitäisi olla sen, että mikä tahansa poltto on ilmastoa lämmittävää. Hiilidioksidia poistuu ilmakehästä, kun kasvit ja levät sitä yhteyIMG_20170810_0082.jpgttävät. Jos tämä on lähtökohta, niin puun poltto, turpeen käyttö ja fossiiliset polttoaineet, maakaasu, öljy ja kivihiili, ovat täsmälleen toistensa kaltaisia. mikäli jokainen tuotettu hiilidioksidilitra poistetaan ilmakehästä esimerkiksi puita istuttamalla. Olisi sangen helppoa laskea, miten paljon kasvillisuuden tulee yhteyttää, jotta tuotettu hiilidioksiditonni tulee syödyksi. Energian tuotantomuodoista tuuli-, vesi- aurinko- ja aaltovoima ovat täysin päästöttömiä.

Myös kaikki kasvipeitteiset pellot kuluttavat hiilidioksidia. Kun lisäksi niistä vapautuva fosforin määrä on paljon pienempi kuin kynnöspelloilta, tulisi ympäristösyistä maksimoida aika, jolloin pelloilla kasvaa jotakin. Paksu juurikerros ja eloperäinen maa on myös suuri kasvihuonekaasujen varasto, mitkä muokkauksen yhteydessä vapautuvat ilmakehään.

Siis, istuta puita jos ajat autolla ja anna lähiympäristössäsi kasvien vallata maa. Kasvipeitteen lisääminen voi myös lisätä alueen sateisuutta, mikä puolestaan lisää kasvien  kasvua ja hiilidioksidin kulutusta. Tämä voi johtaa positiiviseen kierteeseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, metsätalous, turve, maatalous

Onko kasvissyönti automaattisesti ekologista?

Lauantai 24.3.2018 klo 17:09 - Mikko Nikinmaa

Kasvissyönnin yhdeksi tärkeimmistä syistä on perusteltu sen ympäristöystävällisyyttä. Erityisesti on toistettu sitä, kuinka se on paljon lihansyöntiä parempi ilmastonmuutoksen uhatessa. Molemmat voivatkin pitää paikkaansa, mutta eivät automaattisesti kuten alla olevat perusteet osoittavat.

Jos kasvissyönti perustuu suurelta osin soijan käyttöön, sen ympäristö- ja jopa ilmastoystävällisyys ovat kovasti kyseenalaisia. Suurin osa soijasta (80 %) käytetään eläinten rehuna, mutta merkittävä määrä sitä on kasvissyöjien käyttämää. Soijan tuotantoalan lisääminen on ehkä tärkein syy Amazonasin sademetsien hakkuisiin, joten sen viljely pienentää metsien hiilidioksidinielua merkittävästi. Lisäksi soijan kuljetus eri muodoissaan aiheuttaa merkittävän hiilidioksidijalanjäljen. Nämä kaksi tekijää käytännössä poistavat eron, joka soijaan perustuvan kasvissyönnin ja lihansyönnin välillä periaatteessa on ilmastoystävällisyydessä. Kun sitten soijantuotanto käyttää paljon tuholaismyrkkyjä sekä vettä ja varsinkin nautaeläinten laidunnus ylläpitää maiseman ja biotooppien monimuotoisuutta tuleekin paikalliseen eläintuotantoon perustuvasta lihansyönnistä kokonaisuudessaan ympäristöystävällisempää kuin soijaa tärkeänä osana käyttävästä kasvissyönnistä.

Yleisestikin kasvissyönnissä pitäisi käyttää vain lähituotettuja kasveja, koska kuljetus lisää nopeasti kasvien käytön hiilijalanjälkeä. Toisaalta Suomessa kasvihuoneissa talviaikaan tuotettujen kasvien hiilijalanjälki voi olla jopa suurempikin kuin etelästä lentorahtina tuotujen tuotteiden lämmitykseen ja valaistukseen kuluvan energian takia. Kun kasvintuotantoon usein liittyy tuholaismyrkkyjen käyttö, aiheutuu siitä merkittävä ympäristöhaitta.

Niinpä, jotta kasvissyönti olisi ekologista, sen pitäisiIMG_20170728_0035.jpg perustua luomupohjaiseen lähituotantoon. Vaikka tämä onkin mahdollista täällä, missä väestötiheys on alhainen, merkittäviä ongelmia aiheutuu, kun ihmismäärä on suuri. Kymmentä miljardia lähestyvän ihmismäärän ruokkiminen ympäristölle kestävällä tavalla on haaste, joka vaatii innovatiivisia, uusia ratkaisuja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hiilijalanjälki, tuholaismyrkyt, maataloustuotanto

Neonikotinoidi hyönteismyrkyt ja pölyttäjien väheneminen

Perjantai 11.8.2017 klo 12:43 - Mikko Nikinmaa

Ennen kaikkea öljykasvien (rypsi ja rapsi) siementen peittaus neonikotinoidi-hyönteismyrkyillä on suomalaisessa maataloudessa noussut kiivaaksi väittelyn aiheeksi. Peittauksen puolustajat sanovat, että ilman peittausta rypsi- ja rapsisadot vähenisivät räjähdysmäisesti, kun tuhohyönteiset söisivät varhaiset idut. He myös sanovat, että monissa tutkimuksissa ei ole havaittu negatiivisia vaikutuksia pölyttäjiin (mehiläiset ja kimalaiset). Neonikotinoidien kieltoa vaativat piirit puolestaan sanovat, että koska tehokas hyönteispölytys on välttämätöntä öljykasvien siementen (ja täten kasviöljyn) tuotannolle ja koska useat tutkimukset ovat liittäneet neonikotinoidien käytön ja pölyttäjäkuolemat toisiinsa, Suomessakin pitäisi neonikotinoidien käyttö kieltää kuten muualla Euroopassa. Äskettäin Science-lehdessä oli kaksi perusteellista tutkimusta neonikotinoidien vaikutuksista luonnonoloissa Euroopassa ja Kanadassa. Eurooppalainen (Unkari, Iso-Britannia ja Saksa tutkittuina alueina) tutkimus pystyi osoittamaan merkitseviä haittavaikutuksia pölyttäjiin Iso-Britanniassa ja Unkarissa, muttei Saksassa.

Miksi vaikutuksia on joissakin paikoissa muttei toisissa? Yksinkertaisin selitys on se, että saksalaiset pölyttäjät tutkituilla alueilla ovat vähemmän riippuvaisia öljykasveista kuin unkarilaiset tai brittiläiset. Tällöin niiden altistuminen hyönteismyrkylle on tilapäisempää. Kun myrkkypitoisuudet kaikkialla ovat vähäisempiä kuin pitoisuudet, jotka aiheuttaisivat suoraa kuolleisuutta, erilaiset epäsuorat vaikutukset, kuten vaikutukset immunopuolustuksen tehokkuuteen, ovat ensisijaisia pölyttäjien elämään vaikuttavia tekijöitä. Nämä säilyvät sitä pienempinä mitä ajoittaisempaa neonikotinoidialtistus on.

Joka tapauksessa, vaikka neonikotinoidipeittauksella ei nähdä vaikutuksia kaikkialla, toksikologian periaatteellinen varovaisuusperiaate edellyttäisi neonikotinoidien käytön lopettamista siementen peittauksessa. Kun useat tutkimukset ovat nähneet yhteyksiä pölyttäjien vähenemisen ja neonikotinoidien peittauskäytön välillä, tulisi öljykasvien viljelijöiden oman etunsa vuoksi vaatia neonikotinoidien käytön lopettamista, koska haittavaikutukset ovat hyvinkin mahdollisia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: peittaus, mehiläisten kuolemat, tehomaatalous