Lyhyt Simpunpäästöoppi 16

Koulupoikana en ollut tainnut vielä nahkiaista edes nähnyt. Mutta kolmipiikkejä olin Harjun rannassa uimareissuilla seurannut tarkasti. Niiden uroksethan tulevat ennen kutua kauniin punamahaisiksi ja rakentavat pesän, johon naaraat munivat munansa. Matalan veden ahvenvitapelloissa oli siellä täällä kolmipiikkikoiraiden pesiä. Niistä naaraat sitten valitsivat mieleisensä ja munivat sinne munansa, jotka koiras hedelmöitti. Sitten se jäi leyhyttelemään eviään koko alkiokehityksen ajan pesän lähelle, jotta vesi pesässä liikkui ja hedelmöittyneet munat saivat riittävästi happea poikasiksi päästäkseen.

Valmistautuminen lisääntymiseen on kolmipiikille valtaisa rasitus. Sen olin toki kirjoista aikaisemminkin lukenut, mutta vasta Raippaluodon rannoilla Vaasan vieressä tajusin mitä se tarkoitti. Kun lisääntymisajan liepeillä kulki rannalla, se oli täynnä kuolleita kolmipiikkejä vaikkei mitään tavallisuudesta poikkeavaa näkynyt säässä tai veden laadussa. Myöhemmät tutkimuksemme ovat toki osoittaneet, että helleaaltojen aikaan kolmipiikkien elinympäristön lämpötila nousee kyllin korkeaksi aiheuttaakseen kalakuolemia. Kesäkuun alun lisääntymisaikaan veden lämpötila ei kuitenkaan ole niin korkea, että se tappaisi kaloja ilman järkyttävää lisästressiä.

Kaiken kaikkiaan kolmipiikit tarvitsevat kuitenkin sangen puhdasta vettä. Tosin kantojen välillä on hyvin suurta vaihtelua. Esimerkiksi Pohjois-Saksan makean veden kolmipiikit sietävät paljon alempaa happipitoisuutta kuin mikä aiheuttaa 50 prosenttisen kuolleisuuden Suomenlahden kolmipiikeille. Näiden kantojen välisten erojen muodostumista selvitetään parhaillaan.