Lyhyt Simpunpäästöoppi 2

Torstai 2.11.2023 klo 18.49 - Mikko Nikinmaa

Härkäsimppu on hirvittävän ruma kala. Sen pää on melkein puolet koko kalan koosta ja merimuodon pään päällä on neljä sarvea. Kiduskansi ja evät ovat piikikkäitä, joten simppu jää monesta paikkaa kiinni verkkoon. Pahimmillaan sitä ei saa muuten irti kuin katkomalla verkon nylonlangat. Kala on kylmän veden laji, jota ei esimerkiksi Itämeren eteläosassa ole lainkaan. Se tuli nykyisen Suomen alueelle, kun jäätikkö jääkauden lopuksi rupesi sulamaan ja nykyisen Itämeren edeltäjällä oli yhteys Pohjoiseen Jäämereen. Maan sitten noustessa yhteys katkesi ja härkäsimppuja jäi Vienanmeren ja Suomenlahden välisiin suuriin ja syviin järviin, Ääniseen, Laatokkaan ja Saimaahan ja sitten tietysti Itämereen.  

Itämeri rupesi syntymään vain 15000 vuotta sitten. kun jääkauden mannerjäätikkö alkoi sulaa. Aluksi syntyi suuri makean veden allas, Baltian Jääjärvi.  Jääjärvelle tuli meriyhteys milloin lännen kautta Atlanttiin ja milloin Vienanmereen ja Pohjoiseen Jäämereen. Vähän toistakymmentätuhatta vuotta sitten murtovesiallasta kutsuttiin Yoldiamereksi (ja sen seuraajaa Echeneismereksi). Niiden veden suolapitoisuus oli hyvin alhainen, koska merivesi ei juurikaan päässyt Yoldiameren altaaseen jäätikön sulamisvesien suuren volyymin vuoksi - sulamisvedet täyttivät yhteyden Atlanttiin. Maan nousu mannerjään painon vähetessä katkaisi kokonaan yhteyden valtamereen, joten nykyinen Itämeri oli taas tuhannen vuoden ajan makean veden allas, Anculysjärvi. Tämän jälkeen Tanskan salmet avautuivat ja Littorinameri rupesi muodostumaan. Littorinameri, josta puhutaan 4000 vuoden takaiseen aikaan asti, oli nykyistä Itämerta suolaisempi ja lämpimämpi. Nykyitämereen verrattuna Tanskan salmet olivat syvempiä ja leveämpiä, joten valtameren suolaista vettä pääsi Littorinamereen paljon useammin kuin nykyisin.

Maan kohoaminen jääkauden jälkeen on aiheuttanut valtaosan Itämeren valtameriyhteyksien muutoksista: painava mannerjäätikkö aikanaan aiheutti maankuoren vajoamisen, mikä on vieläkin korjaantumassa. Maanpinta kohoaa edelleenkin jopa useita kymmeniä senttejä vuosisadassa, eniten Merenkurkusta pohjoiseen. Viime vuosisadan alkupuolella asumus saattoi olla meren rannassa niin että pihasaunasta pääsi uimaan, mutta tänä päivänä se on maannousun ja jokien mukana tulleen lietteen vuoksi muuttunut vähäarvoiseksi vesijättömaan ruovikon laidassa olevaksi taloksi, josta joutuu pahimmillaan rämpimään liejussa kilometritolkulla rannalle päästäkseen. Maan kohoamisen arvellaan edelleenkin jatkuvan niin, että lopputuloksena on Suomen ja Ruotsin välisen maayhteyden muodostuminen Merenkurkun paikkeille ja Perämeren jääminen isoksi järveksi.