Näivetymmekö vanhoihin muistoihin vai uskallammeko uudistua

Keskiviikko 22.5.2024 klo 16.23 - Mikko Nikinmaa

Minua on aina harmittanut se, että mitään uutta ei haluta yrittää, vaan pyritään tekemään kaikki vanhojen mallien mukaan. Halutaan saada muistojen kultaamat vanhat hyvät ajat takaisin. Tuskin missään tämä on näkynyt selvemmin kuin tämänhetkisen Orpon-Purran hallituksen toimissa. Lähtökohtaisesti kunnianhimoisista ilmastotavoitteista pitäisi ainakin perussuomalaisten mielestä luopua. ”Vihreästä siirtymästä ei saa olla kustannuksia suomalaisille.” Hallitus on kiivaasti leikkaamassa menoja, mutta leikkauslistoilta puuttuvat kokonaan yritystuet, joista nykyisellään vain vähän yli kymmenen prosenttia on taloudelliselta kannalta uudistavaa. Käytännössä tämänhetkinen tukipolitiikka pyrkii pitämään hengissä yrityksiä, jotka kaatuisivat ilman tukia eivätkä ole luomassa mitään uutta. Tukipolitiikka suosii fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja turkistarhaus ja turveteollisuus ovat sen erityisessä suojeluksessa. Turkistarhaus ja turpeennosto saavat niin suuret tuet, että raha taitaisi riittää siihen, että elinkeinoista riippuvaisille ihmisille maksettaisiin kunnon korvaus alan lopettamisesta.

Hallitus sanoo toimivansa Suomen taloudellisen menestyksen ja hyvinvointivaltion turvaamiseksi. Kuitenkin kansantaloustieteilijät ja ulkomaiset asiantuntijatahot ovat yksimielisesti sanoneet, että hallituksen valitsema linja, joka suosii vanhoja rakenteita, on Suomen talouden kannalta huonoin mahdollinen vaihtoehto. Heidän mielestään Suomen tulisi panostaa kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan. Se lisäisi maamme houkuttelevuutta, toisi investointeja ja parantaisi taloudellista toimeliaisuutta. Kun jopa tavallisesti konservatiivinen Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK) on tätä mieltä, minun on vaikea ymmärtää hallituksen toimia. Ellei sitten kyseessä olekin se, että kaksi asiaa ajaa kaiken muun ohi: maahanmuuttokielteisyys ja se, että Suomen pitäisi olla EU-varojen nettosaaja. Hallituksen toimien tuloksena kun perussuomalaisten valitus siitä, että EU:hun maksetaan enemmän kuin sieltä saadaan takaisin, on nopeasti loppumassa. Näivettyvä kansakuntamme muuttuu köyhäksi nettosaajaksi, joka muistelee mennyttä Nokia-aikaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, yritystuet, fossiiliset polttoaineet, vihreä siirtymä

Green energy accounted more than 30 % of global energy consumption 2023

Lauantai 18.5.2024 klo 16.25 - Mikko Nikinmaa

It is good news that renewable energy contributed more than 30 % of global energy last year. However, even though this milestone was reached, the global use of fossil fuels still increased. This is mainly because of the increased energy consumption in global South, and simultaneous droughts in, e.g., China, which have caused a decrease in hydroelectric power production that was compensated for by coal and oil burning. Without decreased hydroelectric power production, it is likely that energy production with no carbon dioxide emissions would have increased enough to cause a decrease in fossil fuel-based energy production. With marked building of wind and solar energy power stations, it is estimated that 2023 was the last year with an increase in fossil fuel use.

It is commonly stated that one cannot rely in wind and solar power, since the energy production is highly variable, and in many areas very unpredictable. However, in most cases a combination of wind and solar power is quite constant energy source: when it is cloudy and rainy, and little solar energy is gained, normally it is very windy with large energy production from wind mills; in contrast, when sun shines and solar energy production great, it is normally calm, and little wind energy becomes available. Thus, when both types of power stations are plentiful, variation in energy production is reduced. One can further decrease the variability by energy storage: when energy is cheaply produced by windmills, some of it can be used to pump water to storage sites, which can generate hydroelectric power when little wind power is available.

New ways of renewable energy production will become cheaper with their increased use, and it can be said that energy production using fossil fuels soon becomes markedly more expensive than using renewable sources. In this scenery, it is problematic that in many countries the conservative right has not realized that one should reduce fossil fuel use. For example, in Finland the conservative (Kokoomus-Perussuomalaiset) government has increased the fossil fuel use and support during the past year. Similarly, the US republicans seem to support the oil lobby. And it appears that the republican presidential candidate, Trump, is very much against wind energy.

It is kind of funny, everywhere conservatives say that they are the parties that care of economics. However, their present decisions are not in line of any economic thinking, but supporting energy production using means that are outdated, expensive, and cause environmental damage, which will become very expensive to remediate. I guess this shows mainly that they are hoping to get the golden days of childhood (which only exist in memories) back.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: renewable energy, wind power, solar power, fossil fuels

Climate models give too small temperature increase if decreased air pollution is not included

Maanantai 13.5.2024 klo 12.04 - Mikko Nikinmaa

Air pollution has decreased significantly during the past fifty years in Europe. I remember how in my youth the air in all the densely populated areas was often smoggy, and the sun was always seen through the haze. Air pollution has decreased largely as a result of decreasing number of small particles being emitted in the air. This is mainly due to collecting them in the chimneys and exhaust fumes. Since air pollution is causing millions of deaths per year globally, one would expect that this is unequivocally a good thing.

However, clearer sky also lets solar radiation to pass through more efficiently than during the dirty olden days. Sunshine in summer is associated with heat spells. And the length and severity of those has increased markedly throughout the last decades. In Europe the temperatures have increased much, about one degree, more than the used climate models predict. So, climate change appears to be worse than expected. This appears to be mainly due to the fact that the climate models used to predict climate change have not included decreasing air pollution and consequent increase in solar radiation.

So, combatting air pollution makes climate change worse? Not really, what is seen is the effect of inadequate inputs for mathematical modelling. This means that temperature increases are more drastic for the predicted fossil fuel usage and consequent carbon dioxide load. In other words, we have underestimated the severity of climate change because of inadequate models. However, to a large part, the improvements of air quality can be associated with the decrease in fossil fuel burning, although there have been measures dissociating the two (like catalytic converters). Thus, in the long run, decreased air pollution is the result of discontinued use of fossil fuels, and no disparity between predicted and measured temperatures occurs.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, fossil fuels, modelling, heat waves

Plastics are useful, and problems with plastic waste solvable

Perjantai 3.5.2024 klo 15.54 - Mikko Nikinmaa

There are an incredible number of good sides in plastics, and another vast number of problems. The first big problem is that they are usually produced from oil, and plastics production is a significant source of carbon dioxide. This problem can be overcome quite easily. The oil-based plastics can be replaced by wood-based plastics, and if they are produced using green energy, they are a carbon dioxide sink for as long as the product has not been broken down.

As a second problem with plastics, their stability is usually taken up. Indeed, they can be stable for hundreds of years, and because of this, plastic waste is considered to be a major problem. Plastic waste is found everywhere, strangling fish and birds. But hey, isn’t this a problem with waste collection and treatment, not of plastics themselves. The real problem has been that people throw plastics everywhere. If that were not done, the problem would be much smaller. If plastics were fully recycled, there would be no plastics problem. Presently, much of the plastics cannot be accepted for recycling. However, also this could be changed. If the plastics were melted in pyrolysis, they could be first changed to their original compounds, and thereafter de novo plastics could be produced, enabling full recycling. The toxic compounds could be distilled out. If you are now saying tha this is impossible, I can just answer you that it is not any more difficult than what is currently done in oil refineries.

If most plastic materials were collected and treated before they were broken down to microplastics, and if microplastics use in cosmetics were discontinued, a major source of micro and nanoplastics would unfortunately still remain: tyre wear particles from cars. It is estimated that about 50 % of all microplastic materials in aquatic environment are tyre wear particles. In air, the proportion is 80 %. What is even worse is that the tyre wear particles contain toxic compounds. In addition, any microplastics may not be very harmful themselves as polyethene or such like, but because they are hydrophobic materials and most toxicants are hydrophobic, the microplastics can act as means for toxicants to enter the body. Diminishing tyre wear particles could best be done by increasing use of public transport and decreasing reliance on private cars.

So, most of the problems with plastic waste could be solved with reasonable cost and time. If the governments are really worried about plastic pollution, and not just saying that they are worried, the solutions should be implemented.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: microplastics, tyre wear, wood-based plastics, hydrophobic toxicants

Mitä jätämme lapsillemme?

Perjantai 26.4.2024 klo 19.55 - Mikko Nikinmaa

Kun kuuntelee poliitikkojen puheita, tuleva sukupolvi on aina esillä puhuttaessa valtion velkaantumisessa. ”Emme saa jättää velkaa lapsillemme.” Tämä fraasi toistuu harmittavan usein varsinkin nyt, kun säästöpäätöksissä ei oteta huomioon, kuinka ne vaikuttavat ympäristöön. Kyllähän valtionvelan lisäksi jälkipolvet joutuvat vastaanottamaan meidän heille jättämämme ympäristön.

Syy siihen, että poliitikot ja muut päättäjät eivät ota huomioon ympäristöä, on sangen ymmärrettävä. Näihin päiviin asti taloustiede ei ole ottanut huomioon ympäristöä lainkaan. Itse asiassa ympäristökysymyksiä ja kansantalouden näkökohtia on pidetty erillisinä ja jopa täysin vastakkaisina. Tämä on ollut mahdollista niin kauan kuin talous on voinut laajeta ilman maapallon sietorajan vastaantuloa. Nyt tilanne on muuttunut: kaikkien talouden ratkaisujen pitäisi myös ottaa huomioon tehdyn ratkaisun vaikutus ympäristöön.

Valtionvelka koostuukin kahdesta osatekijästä: rahallinen velka ja ympäristövelka. Jos nyt tehtävät ratkaisut eivät pienennä ympäristövelkaa, se voi haitata jälkipolviemme hyvinvointia enemmän kuin suurikin rahallinen velka. Koska käsite ”ympäristön tila” on sangen abstrakti, täytyisi pystyä arvottamaan ympäristön eri tekijät: puhdas vesi, satakielen laulu, lehtopöllön huhuilu, mustikan poiminta, sienimetsä jne. Kun nämä on arvotettu, voitaisiin ruveta puhumaan ympäristötaseesta ja ympäristötaseen negatiivisen muutoksen estämisen pitäisi olla poliittinen päämäärä. Hyvinvointivaltioon kuuluu hyvä ympäristön tila taloudellisen menestyksen lisäksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristön tila, ympäristötase, taloustiede, ympäristötalous, luonnonarvot

Huhtikuun loppu ja lunta sataa...ilmastonmuutos peruttu?

Tiistai 23.4.2024 klo 14.01 - Mikko Nikinmaa

Usea näkemäni ihminen on tämänpäiväisen lumentulon ja tämänvuotisen talven vuoksi ilmeisen riemuissaan kertonut minulle, kuinka me ilmastonmuutoksesta vaahtoavat tutkijat olemme väärässä. ”Katsokaa nyt vähän ulos! Hirveä lumimyräkkä Turussa huhtikuun loppupuolella.” Olisin kyllä riemuissani, jos minä ja muut ilmastonmuutoksesta huolestuneet tutkijat olisimme väärässä, mutta niin ei taida olla laita.

Tosihan on, että Etelä-Suomessa on ollut pitkästä aikaa kunnon talvi. Kun pakkaset tulivat marraskuun alkupuolella, talvikeliä kesti yhtämittaisesti helmikuun loppupuolelle. Ja nyt on jo kolmas takatalvi sen jälkeen. Mutta tämä ei kerro muusta kuin tämäntalvisesta säästä – ja itse asiassa vahvistaa ilmastonmuutokseen liittyviä teorioita. Maailmanlaajuisestihan keskilämpötila on noussut. Maaliskuu oli yhdestoista peräkkäinen kuukausi, jolloin maapallon keskilämpötila oli mittaushistorian korkein. Jos katsoo maailmankarttaa, johon on merkitty alueen lämpötila punaisella, kun se ylittää pitkäaikaisen keskiaron valittuna aikana, ja sinisenä, kun se on pitkäaikaista keskiarvoa alempi, on kartalla vain pari Fennoskandian kaltaista pikkualuetta. Ja näidenkin paikkojen tilanne on äärimmäisen vaihteleva. Mitattiinhan esimerkiksi Kaakkois-Suomessa kaikkien aikojen aikaisin +20 asteen ylitys huhtikuun alussa.

Suomi sattuu vain olemaan alueella, jossa kylmä arktinen ilmamassa ja etelän lämpö voivat esiintyä. Kumpaa saamme, riippuu suurelta osin yläilmakehän suihkuvirtauksista. Ennen vanhaan suihkuvirtaukset olivat suhteellisen suoria ja kulkivat lännestä itään. Kesäaikaan ne siirtyivät pohjoisemmaksi, joten lämpimän ilman todennäköisyys kasvoi. Ilmastonmuutokseen näyttää liittyvän se, että suihkuvirtaukset mutkittelevat pohjois-eteläsuunnassa. Kun suihkuvirtauksen mutka on etelään, pääsee arktinen kylmyys valumaan etelään, minkä koemme nyt. Kun taas mutka on pohjoiseen, saamme nauttia etelän lämmöstä. Tämän osoittaa muun muassa se, että Saharan hiekkaa tulee tänne pohjoiseen nykytalvina paljon enemmän kuin vuosikymmeniä sitten.

Alailmakehän ilmanpaineen vaihteluilla on myös suuri merkitys. Talvella useimmiten lännestä itään kulkevat matalapaineet nostavat lämpötiloja ja mantereen päälle muodostuvat korkeapaineet Suomeen ulottuessaan tuovat paukkupakkaset. Kesällä tilanne on päinvastainen: korkeapaine ja hellettä tai matalapaine ja koleaa sekä sadetta.

Mutta yhdestä asiasta voi olla jokseenkin varma: Vappuna on parempi sää kuin nyt. Vapuksi on tällä hetkellä luvassa noin +15 Etelä-Suomeen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sää, suihkuvirtaukset, lämpötila

Financial inequality is a major obstacle to combatting climate change

Maanantai 15.4.2024 klo 18.01 - Mikko Nikinmaa

A lot of people in the rich countries complain about African and Asian people not doing virtually anything to decrease their fossil fuel use. In contrast, coal and oil use is increasing, as people try to get richer and population increases, mostly in Africa. Why don’t they see that they are increasingly causing climate change, whereas we in the rich west have understood how things should be done, and have been able to decrease the per capita footprint in the last decade.

The prime reason for poor people not considering carbon footprint or sustainability in their day-to-day financial decisions is that thy cannot afford it. For most people in the world, their financial situation only allows one choice: the cheapest. Thus, their lack of climate deeds is understandable, but is actually one aspect of financial inequality generating climate change.

The superrich cause much of the climate change. Although their number is small, their carbon footprint is huge. The richest percent of world’s population causes as much carbon dioxide emissions as the poorest two thirds. As compared to an average American or European, the carbon footprint of billionaires is a thousand times greater. An in actual fact the superrich would hardly notice if their wealth were halved. However, if the sums were made available to combatting climate change, that would probably be enough to enable poor people make sustainable choices in their life.

Thus, decreasing financial inequality would be the most effective way of combatting climate change. Another way would be to decrease military spending, which, unfortunately, seems even less likely than addressing financial inequality.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fossil fuels, wealth, carbon footprint

Hallituksen ympäristötoimet - arvio ensimmäisestä vuodesta

Tiistai 9.4.2024 klo 15.15 - Mikko Nikinmaa

Kun Orpon-Purran hallitus vajaa vuosi sitten aloitti, ympäristöväki pelkäsi, että ympäristö- ja ilmastoasiat jäisivät vähälle huomiolle. Olihan yksi Perussuomalaisten kantavista teemoista se, että ilmastoasioita liioitellaan ja että aikaisemmat ilmastotavoitteet olivat turhan kunnianhimoisia. Maahanmuuton vastustamisen lisäksi bensiinin hinnan alentaminen oli puolueen johtava vaaliteema. Pääministeri Orpo yritti vakuuttaa, että Suomi ei luovu ilmastotavoitteistaan ja toimii muutenkin edistyksellisesti ympäristön hoidossa. ”Tämä ei saa kuitenkaan aiheuttaa kustannuksia suomalaiselle veronmaksajalle.”

Kun nyt on hallituksen ensimmäisen väliriihen aika, on syytä tehdä ensimmäinen arvio hallituksen ympäristötoimista. Ja se on tyrmäävä. Jos ajattelee kulunutta vuotta ympäristön kannalta, hallituksen ensimmäinen vuosi on ollut katastrofi. Ainut vähänkään positiivinen asia on Saaristomeren suojelutarpeen nostaminen esiin. Ja siinäkin konkreettiset toimenpiteet ovat jääneet vähiin. Sen sijaan hallitus on jo ehtinyt tehdä lukuisia ympäristön kannalta negatiivisia toimia. Suurelta osalta näitä on tehty säästöjen saamisen nimissä. ”Emmehän voi jättää lapsillemme suurta velkaa.” Emmekö sitten jätä ympäristöä lapsillemme? Säästöjä ilman muuta tarvitaan, mutta kun niitä ei ole tehty ympäristölle haitallisista toimista, herää ihmetys. Kohdistuvatko säästöt tasapuolisesti ja järkevästi?

Hallitus sanoo luottavansa vapaaehtoisiin toimiin ympäristönsuojelussa. Vapaaehtoiset toimet tarkoittavat valitettavasti, että mitään ei tarvitse tehdä, varsinkin kun kuulee tapauksista, joissa maanomistaja suojelisi alueen, mutta viranomainen tekee toisenlaisen päätöksen. Luonnonsuojelualueiden hankintaan osoitettuja määrärahoja on myös alennettu selvästi samoin kuin vapaaehtoisten Metso ja Helmi ympäristönsuojeluohjelmien rahoitusta (jopa 40 %).

Ensimmäisessä budjetissaan hallitus vähensi ympäristönsuojelun ja hoidon määrärahoja kokonaisuudessaan kolmanneksen samaan aikaan kun bensiinin ja dieselöljyn polttoaineveroa laskettiin. Turpeen ja fossiilisten polttoaineiden käytön epäsuorat ja suorat tuet säilytettiin, kun toisaalta kosteikkoviljelyn, mikä toimisi hiilinieluna, tuki poistettiin. Saaristomeren suojelun esiin noston vastapainoksi vesiensuojelun rahoitusta yleisesti vähennettiin jopa 80 %. Ilveksen ja muiden petoeläinten tiukkaan EU-laajuiseen suojeluun sanotaan haettavan höllennyksiä. Suomi ei hyväksynyt EU:n luonnon ennallistamisdirektiiviä ja Suomen maankäyttösektori (puunhakkuut mukaan lukien) on muuttunut viime vuosien aikana hiilidioksidin nettonielusta nettopäästäjäksi – tämä on toki tapahtunut jo edellisen hallituksen aikana, mutta nykyhallitus ei osoita mitään aikeita muuttaa tilannetta. Sen sijaan koko ilmastopolitiikka näyttää perustuvan hiilidioksidin talteenottoon teollisuuslaitoksien savupiipuista. Toistaiseksi Suomessa ei ole vielä yhtään talteenottojärjestelmää edes rakenteilla, joten parhaassakin tapauksessa teknisten hiilinielujen käyttöönotto tapahtuu vasta 2030-luvulla.

Niin, hallitus sanoo tekevänsä uudistuksia, mutta ympäristön kannalta jokseenkin kaikki mitä on tehty, on painajaismaista paluuta 1960-luvun ympäristöpolitiikkaan. Silloinhan sellutehtaiden lemu monen kymmenen kilometrin päässä oli tavanomaista. Onko se suomalaista ”hyvinvointiyhteiskuntaa” tulevaisuudessa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vesien suijelu, ympäristönsuojelu, hiilinielu, ilmastopolitiikka

Lyhyt Simpunpäästöoppi 20

Lauantai 6.4.2024 klo 17.26 - Mikko Nikinmaa

Kunnon merikalojen tavoin kampelaa ei koskaan saanut verkoista, jotka olivat Maringin tai Ravijoen lahdissa. Niistä sai vain särkiä, ahvenia ja muita makean veden kaloja – kuten haukea. Hauki, vesien koira, kasvaa Suomenlahdella, Pohjanlahdella, Saaristomeressä ja Ahvenanmerellä sekä muualla Itämeren pohjoisosissa, missä suolapitoisuus ei nouse ruumiinnesteiden suolapitoisuutta korkeammaksi, nopeammin kuin suolattomissa sisävesissä. Jo vähäinenkin suolan määrä tuntuu kuitenkin stressaavan haukea, kun niillä esiintyvät kasvaimet ja ihon haavautumat näyttävät yleistyvät suolapitoisuuden noustessa.

Hauki on virvelijöiden helpoimmin pyydystettävä laji. Se kun elää matalassa vedessä, melkein kaikkien ruovikoiden suojassa ja sietää niin hapenpuutetta kuin ympäristömyrkkyjä hyvin. Kun se vielä nappaa melkein kaikkeen liikkuvaan, ei ole mikään ihme, että Suomen virvelöijät saalistavat niitä enemmin kuin mitään muita kaloja. Kun hauki nappaa vieheeseen, se kyllä aluksi riuhtoo kovasti päästäkseen vapaaksi, mutta väsyy nopeasti, minkä takia kala on sangen vaivatonta nostaa veneeseen.

Hauki on sprintteri. Se on vesikasvien takana piilossa saalista odottamassa. Kun saaliskala tulee lähelle, hauki hyökkää kimppuun räjähdysmäisellä nopeudella. Saalis ei juurikaan ehdi paeta ennen kuin joutuu hauen suureen terävähampaiseen suuhun. Hauen vahva lihaksisto koostuu lähes kokonaan anaerobisista nopeista lihaksista. Niiden ansiosta sen voimantuotto aikayksikössä – ja sitä kautta kiihtyvyys – on suurempi kuin minkään muun meikäläisen kalan. Hauen ominaisuuksissa on sitten se kääntöpuoli että lihakset väsyvät nopeasti. Nopean uintipyrähdyksen jälkeen hauen ei kykene uimaan aktiivisesti vaan sen on lymyttävä piilossaan happivelkaansa maksaen. Kun se on tehty, uusi saalistuspyrähdys on mahdollinen.

Hauki viihtyy mainiosti rehevissä vesissä, kun se sietää vähähappisuutta hyvin ja kun sille on siellä hyviä väijymispaikkoja runsaan vesikasvillisuuden suojassa. Merialueilla yksi parhaista piilopaikkoja tarjoavista alueista on rakkohaurumetsä – rakkohaurut, entiset rakkolevät, eivät toisaalta ole rehevien vaan puhtaiden vesien leviä, joten niillä elävien haukien elinympäristö on normaalista poikkeava. Mutta yhtä kaikki, alueen kalastosta voi tehdä johtopäätöksen veden laadusta: jos kalat ovat pääosin haukia ja särkiä, vedenlaatu on huono. Jos taas kaloina ovat merialueella ennen kaikkea ahven, turska, säyne ja siika, vesi on puhdasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hauki, veden laatu, saalistustapa

EU ja ympäristönsuojelu

Perjantai 29.3.2024 klo 15.35 - Mikko Nikinmaa

Viime aikoina on kovasti riemuittu siitä, kuinka EU:n pyrkimykset moneen ympäristöasiaan on onnistuttu torppaamaan. Kotimaiset ratkaisut ovat paljon parempia – osaammehan hoitaa ympäristöasiamme itse. Mitä Keski- ja Etelä-Euroopan maat ovat kertomaan meille, kuinka metsiä ja vesistöjä pitää hoitaa. Nehän ovat jo kauan sitten hakanneet metsänsä ja pilanneet vetensä.

Mutta onko suomalainen ympäristönhoito missään asiassa edeltäkävijän roolissa? Suomen paperiteollisuus rupesi tekemään vesiensuojeluinvestointeja vasta, kun keskieurooppalaiset ja brittiläiset ostajat ilmoittivat, että paperin ostot loppuvat, jos jätevesien puhdistus ei ole riittävällä tasolla ja vapaata klooria käytetään paperin valkaisuun. Suomessa sallitaan edelleen poikkeusluvilla sellaisten kasvinsuojeluaineiden käyttö, jotka on muualla Euroopassa kielletty.

Lähtökohtana näyttää olevan, että ympäristönsuojelu ei saa aiheuttaa kustannuksia. Jotta tämänhetkisiä kustannuksia voidaan säästää, jätetään tekemättä ympäristön kannalta välttämättömiä elinkeinoelämän muutoksia. Mielestäni on surkuhupaisaa, että suureen ääneen huudetaan, kuinka velkaa ei saa jättää jälkipolville ja samalla nipistetään määrärahoista, joiden avulla jälkipolvet saisivat sellaisen ympäristön, joka meillä on ollut lapsena. Tähänhän esimerkiksi EU:n ennallistamisasetus pyrkii. Kun me suomalaiset olemme itse pilanneet ympäristömme, eikö meidän pitäisi maksaa siitä, että lapsemme saavat nauttia puhtaana liplattavista järvenaalloista metsän varjossa, jossa laulurastas laulaa.

Olen elämäni aikana nähnyt talousmetsien muuttuvan metsistä puupelloiksi ja havainnut, että saksalaiset, ranskalaiset ja italialaiset ympäristöpiirit pystyvät vaikuttamaan paljon suomalaisia paremmin hallitustensa toimintaan ja talouspolitiikkaan. Taitaa olla niin, että koska ihminen on vaikuttanut paljon pitempään ja voimakkaammin keski- ja eteläeurooppalaiseen ympäristöön kuin me suomalaiset omaamme, siellä on ruvettu meitä paremmin ymmärtämään ympäristönsuojelun välttämättömyys.

EU:n ympäristösäädöksien edistäminen olisi Suomen – ja varsinkin lapsiemme – etu. Jos se vaatii kustannuksia, voitaisiin vaikka poistaa ne miljardituet, jotka tälläkin hetkellä käytetään fossiilisiin polttoaineisiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luonnon ennallistaminen, metsänhoito, kasvinsuojelu, fossiiliset polttoaineet

World Population Is Predicted to Start Decreasing during This Century

Torstai 21.3.2024 klo 18.54 - Mikko Nikinmaa

When the news is flooded with bad news about climate change, biodiversity loss, overuse of natural resources, environmental pollution etc., good news often go unnoticed. And the true good news has in the past years been that the world population is predicted to start decreasing before the end of this century. It will then continue to decline so that in about 300-500 years the population is back to around 2 billion – a marked decrease from the present 8 billion. This change will mean that all the environmental problems mentioned above are easier to tackle. One must notice, though, that the population decrease does not mean that we need not to change our ways of life to be environmentally sustainable. Otherwise the population decrease will only mean that environmental collapse takes place later than it would happen if human population continued to increase.

However, when the population starts to decrease, one needs to develop completely new economic principles. Today, a decrease of population is seen as a problem. Politics and governance have population growth as a wanted phenomenon. In the present-day thinking, only population growth enables the existence of welfare society. The wellbeing of societies is dependent of economic growth. This idea must change. Instead of aiming at getting more and more, societies should be satisfied with things being adequate.

In terms of climate change and other environmental actions, immediate responses are required. Their effectiveness is helped first by diminishing population growth and then by population decline. On the other hand, the principles for economics and politics, developed for declining population, need to be established in about fifty years. I hope there are scientists who are presently developing ideas for economics beyond year 2100.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, economic growth, sustainability, socioeconomics, politics

Another recordhot month - February 2024

Torstai 14.3.2024 klo 18.17 - Mikko Nikinmaa

February was 1.77oC warmer globally than the preindustrial average for the month. It is now the ninth month in a row with highest measured average global temperature. For me this can hardly be happening without climate change contribution. Yet, US Republican presidential candidate Donald Trump says “drill, drill, drill” and right wing populists throughout Europe ask for lower petrol prices. No doubt that they will saying that there is no climate change if and when the temperature decreases next year. A decrease in global average monthly temperatures is expected to happen next year when the cooler La Nina weather pattern will replace the hot El Nino weather pattern in Pacific Ocean.

The February temperature was particularly high in Europe, 3.3oC above preindustrial average. Anybody with alpine skiing as a hobby certainly noticed this. Most ski resorts had only snow in some of the slopes, and offpist was out of the question because of the lack of snow.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, temperature, fossil fuels

Petovihaa

Torstai 7.3.2024 klo 18.21

Kun olin pikkupoika 1960-luvun alussa, yksi susi oli erehtynyt tulemaan meren jäätä pitkin Virolahdelle. Kun se huomattiin, kunnan miesväki järjesti susijahdin. Lähes sata miestä kulutti työviikon suden jahtaamiseen. Eikä sitä onneksi saatu ammutuksi, vaan lopuksi susi jolkutti takaisin Neuvostoliittoon meren jäätä pitkin. Mietin jo tuolloin, seitsenvuotiaana, että mahtoi petoviha olla voimakasta, kun yhtä sutta sata miestä viikon jahtaa. Kun perusteena sille, että sudet täytyy pitää poissa, olivat niiden tappamat kotieläimet, niin ajattelin, että suden pitäisi tappaa aika monta lammasta, jotta susijahti olisi taloudellisesti järkevää.

Suden kaatamisesta maksettiin tuolloin tapporahaa, samoin oli ilveksen laita. Paikallisessa urheiluliikkeessä kuuntelin kerran miesporukan keskustelevan siitä, kuinka ilveksistä pitäisi päästä eroon, jotta hirvikanta säilyisi. Ilves hirven tappajana – älkää naurattako.

Nämä muistot nousivat mieleeni, kun olen kuunnellut metsästäjäpiirien ja useiden muidenkin ihmisten puheita suurpedoista 2020-luvun Suomessa. Kannanhoidollisen metsästyksen rajoittaminen uhkaa kotieläimiä ja lapsia. Petoeläinkannat ovat liian suuria, eihän lapsia enää uskalla päästää maaseudulla kouluun. Petoeläinviha ja -pelko eivät taida missään olla niin vahvoja kuin Suomessa. Näin on, vaikka suomalaiset sanovat olevansa niin luonnonläheistä kansaa. Ilvekset ovat tuskin koskaan uhanneet ihmistä. Viimeinen suden tappama lapsikin kuoli yli sata vuotta  sitten

Tosihan tietysti on, että petoeläinkannat ovat viime vuosina suurentuneet. Mutta näin on tapahtunut ennen kaikkea niillä alueilla, joilla peurakannat ovat kasvaneet voimakkaasti. Ja peurat ovat niin susien kuin ilvestenkin parasta ruokaa. Peurakantojen kasvu johtuu suureksi osaksi siitä, että ”riistanhoito” on istuttanut ja ruokkinut niitä, minkä jälkeen lisääntyminen on ollut tehokasta. Sen jälkeen metsästäjät eivät ole tappaneet niitä tarpeeksi kantojen kasvun estämiseksi, mistä johtuen petoja on tullut lisää. Kannanhoidollisen metsästyksen tulisikin kohdistua petojen sijasta peuroihin. Peurakantojen pienentyessä myös susien ja ilvesten määrä lähtisi myös laskuun. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilves, susi, metsästys, kannanhoito, peura

Ice is melting in Greenland - so what, it is far away from Europe

Lauantai 2.3.2024 klo 15.06 - Mikko Nikinmaa

Heat waves, drought, heavy rain, floods, no snow in winter, extreme cold – weather in Europe has been extreme for many years now. And the weather pattern differs markedly spatially. When the British Isles had very warm November 2023, Scandinavia was freezing. Major things affecting weather are the location, direction and strength of tropospheric jet streams. Knowing how the jet streams are what they are would significantly help in predicting weather effects of climate change.

Oltmanns et al. (Weather and Climate Dynamics 5, 109-132, 2024) have now evaluated what changes in the melting of Greenland’s glaciers does to summer weather in Europe in the following years. They evaluated statistically what the relationship between freshwater flow to the Arctic sea and distinct aspects of weather, like temperature and rain, is. The links between freshwater flow to ocean and European weather were statistically significant for several years, and showed that significant spatial variation will also occur.

Why would there be a significant effect of melting water in East coast of North America? The reason appears to be that the cold meltwater increases the temperature difference between the subpolar and subtropical ocean water. The latitudinal boundary between the southern warm and northern cold water depends on the amount of melted water. This affects where the jet stream is located and if cold or hot air will be moving in the stream. Consequently, the temperature in European continent will be affected. The changes of freshwater melt have been such that heat waves in Europe have been favoured in summer, and the increase of summer temperatures has been greater than expected.

The article elegantly describes why and how the overall climate change can influence weather, often in conflicting ways. If I have read the figures right, the data used also show that ice-melt can cause the observed cold spells in Scandinavia, or, in any case, that weather variability increases. That is bad news for agriculture.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, weather, jet streams

Haminan akkutehtaan jätevedet - ympäristöuhkako?

Tiistai 27.2.2024 klo 17.48 - Mikko Nikinmaa

Kun lapsena 1960-luvulla olin ongella Haminan lähiseudun vesillä, Suomenlahti oli aika puhdas. Vesi oli kirkasta ja rantakivet paljaita. Rakkoleväkin – tai nykyisin rakkohauru - voi hyvin. Sitten tilanne alkoi huonota: silloisen Leningradin, nykyisen Pietarin miljoonien ihmisten jätevedet laskettiin koko ajan lähes puhdistamattomina Suomenlahteen. Lisäksi Leningradin alueella oli lannoiteteollisuutta, jonka rehevöittävät jätevedet myös virtasivat mereen.  Niinhän oli laita jo 1960-luvulla, mutta pitkään rehevöittävää ainesta sai tulla mereen ilman näkyvää muutosta, kunnes kamelin selkäranka katkesi. Vesi alkoi sangen nopeasti sameta, rantakivet ja kalliot limoittua ja rakkolevät kadota. Itäisen Suomenlahden tilanne näytti kuitenkin muuttuvan parempaan suuntaan, kun Pietariin saatiin vedenpuhdistuslaitoksia ja lannoitetehtaiden jätevesipäästöt vähennetyksi.

Auvoinen tilanne on kuitenkin saanut uudet haasteet. Karjalan kannakselle on rakennettu öljysatama, jonka kautta suuri osa venäläisestä öljystä kulkee maailmanmarkkinoille. Kun Venäjän hyökättyä Ukrainaan länsimaiset vakuutusyhtiöt eivät vakuuta venäläistä öljyä kuljettavia laivoja, läntiset hyväkuntoiset tankkerit eivät ole käytettävissä. Sen sijaan öljy kulkee hankalissa olosuhteissa, talvella jäissä, pitkin matalia reittejä. Öljyonnettomuuksien riski onkin kasvanut huimasti, eikä Venäjä varmaan pidä kiirettä onnettomuuden raportoinnissa epäystävällisille Suomelle, Ruotsille ja Virolle.

Öljyvahingon mahdollisuus olisi yksiselitteisesi Venäjän syy, mutta Suomen oma toiminta aiheuttaa vakavan saastumisriskin Haminan lähivesille. Haminaan on tulossa suuri akkutehdas. Se sai juuri jäteveden päästöluvan: jätevettä ei tarvitse puhdistaa, vaan suuri määrä sulfaattia ja jonkin verran metalleja kuten mangaani, koboltti ja alumiini saa päästä mereen. Tietysti Kaakonkulma, josta puunjalostusteollisuus on kaikonnut, tarvitsee uutta teollisuutta, mutta pitääkö sen saamiseksi unohtaa ympäristönäkökulma?

Puhuttaessa sulfaattipäästöistä, päätöksen puoltajat toteavat, että merivedessähän on luontaisesti sulfaattia. Näin tietysti onkin, mutta itäisen Suomenlahden vesi on kaukana merivedestä. Sen suolapitoisuus on niin alhainen, että suunnilleen kaikki merieliöt kuolisivat siinä. Kysymykseksi tuleekin, onko sulfaattipitoisuus niin korkea, että se häiritsee makean veden eläinten toimintoja kuten Talvivaaran vaikutuspiirissä lienee käynyt. Sulfaatti on myös tärkeä rehevöitymisen aiheuttaja ja kun Haminan ympäristön vedet ovat edelleen toipumassa aiemmasta rehevöitymisestä, uusi kemikaalikuorma voi jälleen katkaista kamelin selkärangan. Lisäksi on mielenkiintoista, että Harjavaltaan suunniteltu akkutehdas ei saanut ympäristölupaa juuri sulfaattipäästöjensä vuoksi ja että Ruotsissa vastaavanlainen akkutehdas poistaa sulfaatin jätevedestään.

Käyty keskustelu on rajoittunut jokseenkin täysin sulfaattipäästöihin. Mutta vaikka metalleista otetaan 99 % talteen, ne voivat hyvinkin olla vesieläinten toimeentuloa rajoittava tekijä. Muistan hyvin muinaisten aikojen Selkämeren silmättömät silakat, jotka johtuivat metallipäästöistä Porin Vuorikemian tehtaalta. Ongelma pystyttiin korjaamaan vedenpuhdistamon ansiosta. Toivottavasti samankaltaisen haitan esiintymisen mahdollisuus on varmasti pystytty Haminan akkutehtaan päästösuunnitelmissa estämään. Vai kohtaammeko nytkin ei-toivotun yllätyksen?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vesien saastuminen, rehevöityminen, metallit

Lyhyt Simpunpäästöoppi 19

Maanantai 19.2.2024 klo 17.49 - Mikko Nikinmaa

Kampelat puolestaan ovat merikaloja, jotka tulevat toimeen makeassakin vedessä. Tenojoen vesistön pikkujärvissä Suomen päälaella on useinkin saatu saaliiksi kampeloita. Ne voivat elää melkein koko elämänsä järvivedessä. Lisääntyminen siellä ei kuitenkaan onnistu. Kampelan siittiöt ovat liikuntakykyisiä ja pystyvät hedelmöittämään mädin vain, jos veden suolapitoisuus on yli 7 promillea. Suomen vesillä näin korkea suolapitoisuus on vain lounaisilla vesialueilla Saaristo- ja Ahvenanmerellä. Siellä kampela lisääntyy kuitenkin sangen hyvin: mätimunat ovat joko vapaassa vedessä kelluvia (jos suolapitoisuus on riittävän korkea) tai ne kehittyvät sora- tai hiekkapohjilla (alhaisimmissa siedetyissä suolapitoisuuksissa. Kuoriuduttuaan poikaset ajelehtivat veden mukana niin, että kampeloita saadaan saaliiksi kaikkialla Suomen- ja Pohjanlahdellakin. Perämerellä laji on kuitenkin harvalukuinen.

Kampela on pohjakala, jonka silmät ovat kääntyneet toiselle, meidän kampelallamme useimmiten oikealle, kyljelle. Poikasen ollessa pieni se on kuin mikä tahansa kalanpoikanen, mutta jo sentin-parin mittaisena sen silmät ovat siirtyneet. Pohjaa vasten oleva kylki on täysin valkoinen ja veden puoleinen kylki pohjan värinen. Kampela pystyy muuttamaan kylkensä väriä niin, että se erottuu mahdollisimman vähän pohjasta. Kun se on lättänänä pohjassa, mahdolliset saalistajat eivät huomaa sitä. Huomaamattomuus onkin tärkeää kampelalle, koska se ei ole mikään nopea uimari, vaan jää melko varmasti saaliiksi hitaammallekin pedolle, jos tulee havaituksi. Kun se itse syö puolestaan pääasiassa simpukoita, ei uintinopeus ole koskaan ruuan hankintaa rajoittava tekijä. Hiekkapohjilla kampela kaivautuu vielä hiekkaan niin, että vain sen silmät ovat näkyvissä.

Kooltaan meikäläiset kampelat eivät tule yleensä kiloa-kahta suuremmiksi. Ne ovat siis tosi pieniä suuriin, monikymmenkiloisiin sukulaisiinsa, kuten Ruijan pallas, verrattuna. Ruijan pallasta kalastetaankin ahkerasti ja siitä on viime vuosina tullut myös yleinen viljelykala. Kampelakin on hyvä ruokakala, jota tarjotaan varsinkin Saaristomeren ravintoloissa savustettuna. Se on parhaimmillaan loppukesästä-alkusyksystä, jolloin kalan rasvapitoisuus on toistakymmentä prosenttia. Yleisesti voi sanoa, että rasvaiset kalat ovat parhaita savukaloja – esimerkkinä lohet, ankerias ja kampela.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kampela, savukala, merikala, Saaristomeri

Air pollution affects insect olfaction and thereby pollination

Perjantai 16.2.2024 klo 12.11 - Mikko Nikinmaa

Traffic, heating, industrial fumes, burning of wood and plants generate air pollution. The most important polluting compounds are ozone and nitrogen oxides, such as nitrogen trioxide. Green shift with the purpose of combatting climate change has as an ultimate aim to decrease burning. As a result, air pollution, which causes several million deaths per year worldwide, will decrease. This direct effect on human health is just one of the important benefits associated with decreased air pollution.

A recent study by Chan et al. published in Science (Science 383, 607–611; 9 February 2024) shows how ozone and especially nitrogen trioxide affect the scents of flowers. Flower scents are something that even we humans appreciate, but they are much more important for pollinators, which find their feeding places on the basis of the scents. Enough olfactory molecules can be found even several kilometres from the source for the moths to be able to find the flower patches. Especially nitrogen trioxide oxidizes monoterpenes, which are major scent molecules, with the result that the moths cannot find the flowers.

This finding indicates that when we decrease fossil fuel burning in order to combat climate change, we also improve air quality and help pollination. As a result plant diversity is maintained, and populations of pollinating insects strengthened. One positive thing done can lead to several beneficial side effects.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fossil fuels, nitrogen trioxide, burning,

Geological Hydrogen - a Plentiful Green Energy Source?

Sunnuntai 4.2.2024 klo 19.36 - Mikko Nikinmaa

Much has been talked about hydrogen becoming an important energy source, replacing oil and coal. The possibility has recently been hyped more, as geological hydrogen sources have been found. Their size and possibility to extract them is, as yet, not clear, but in the best case they present a green energy source, which is adequate for all the transport needs that are presently fuelled by oil products. It is further possible that geological hydrogen is replenished in underground processes continuously. If this is the case, once a good hydrogen well is found, it will never run dry.

Also, the places, where hydrogen so far has been found to seep to atmosphere, occur throughout the world. It appears that water and suitable rock are required. Thus, it may be that the sites, where successful hydrogen prospecting can occur are completely different from oil or coal fields. However, at present stage geological hydrogen is only a future promise. Solid knowledge is needed before it can be evaluated, if it is the eternal energy source of tomorrow.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fossil fuels, energy production, fuel

Review of Hannah Ritchie's book "Not the End of the World"

Keskiviikko 31.1.2024 klo 14.14 - Mikko Nikinmaa

Environmental headlines have recently almost invariably been doomsday prophecies. Billions of people living on the coasts will die in climate change-induced floods. Deforestation accelerates temperature increase. Insect pollinators disappear with devastating effects on vegetable food production. Fishes are soon becoming extinct in many parts of the world. Often people reading such headlines start thinking that since catastrophe is coming anyway, it doesn’t pay to try to fight environmental destruction. Instead, they think that they can live as comfortably as possible today since the end of the world is coming tomorrow anyway.

Instead of only doomsday prophecies, true environmentalists should bring forward possible solutions to environmental problems. Based on her strong knowledge of environmental data, this is what Hannah Ritchie does in her book. Or, actually she presents data indicating that many things are not changing towards ultimate doomsday. She argues that we can make choices which make sustainable life for humankind possible. Often the things to be done, based on their environmental impact, differ from what the preconceived ideas of important environmental actions are. Further, focussing on only a couple of the most important changes can make the goal of sustainability feasible.

The two things that will change virtually everything are drastically decreasing the use of fossil fuels and minimizing the use of beef. One thing I noted when reading the book was that Hannah Ritchie virtually never said that one should stop doing something completely. Instead, she advocates marked reductions in the most harmful practices. With regard to energy (heating and electricity) production, fossil-free alternatives have already become cheaper than coal and oil. Thus, global efforts can be directed towards making energy production fossil-free. If burning can be stopped, also air pollution, presently killing millions of people especially in developing countries, will diminish markedly. While electrifying car transport appears to be quite good, the use of biofuels is not advocated by Hannah Ritchie, mainly because then agricultural land is used for cars instead of food production.

Cattle ranching is using up a large part of land and most of the agricultural crops go to animal feed. Thus, if the overall beef eating decreased by three quarters, so much agricultural land would be freed up that deforestation could be stopped completely, and consequently biodiversity loss would largely disappear. This is just one example of how environmental problems and their solutions are intertwined.

It is clearly possible to get us through the population peak, probably occurring in the latter part of this century. However, personally I think that we should aim to a total human population of 3-4 billion at equilibrium. This will probably be the end result after advances in (especially women’s) education. Such lowered human population is needed, as many of the natural resources are overused, and may become limiting in 100-200 years. (Overuse of mineral resources was not included in the book.) Also, I cannot share Hannah Ritchie’s optimistic view about pesticides – they and other pollutants will pose a problem, if we cannot get the equilibrium population down. However, a transition period of 100-200 years with higher population will most likely be feasible, whereafter we can truly reach sustainable state. And as Hannah Ritchie points out, many of the solutions require governmental actions. We, as individuals, must pressurize governments and companies to carry out such actions in order for them to remain successful.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, biodiversity loss, fossil fuels, cattle, agriculture, energy production

Sopeutus ja verotus kunnolla osaksi ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa

Perjantai 26.1.2024 klo 18.44 - Mikko Nikinmaa

Kun nykyinen hallitus on säästämässä, se tekee kaiken vain yrittämällä palata entisiin aikoihin, jolloin rikkaat olivat rikkaita ja työväki tiesi paikkansa. Ja kaiken maailman värivammaisten tuleminen Suomeen minimoidaan. Valtion taloustilanne antaisi mahdollisuuden toimia toisinkin, mikäli haluttaisiin. Ratkaisut eivät tietenkään olisi miellyttäviä, mutta ne ohjaisivat meitä toimimaan niin, että aiheuttamamme ympäristövahingot minimoituisivat.

On yksiselitteisen selvää, että fossiilisista polttoaineista pitää päästä eroon. Siksi on surkuhupaisaa, että valtion tukia annetaan jopa parin miljardin euron verran suoraan tai mutkan kautta fossiilisen polttoaineiden käyttöön. Useassa tapauksessa tällaiset tuet voitaisiin joko poistaa tai korvata tuilla, jotka auttaisivat vihreää siirtymää. Tällainen tukipolitiikan muutos toisi Suomeen investointeja, jotka perustuvat fossiilivapaan energian käyttöön. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä suosivat tuet ovat niin mennyttä aikaa ja käytännössä haittaavat velattomaan tulevaisuuteen pyrkimistä.

Ilman tulojen (siis verojen) lisäämistä yhteiskunta tuskin voi pienentää velkaantumistaan. Viime aikoina on puhuttu ruuan arvonlisäveron korottamisesta. Arvonlisäverokantaa voisikin hyvin käyttää siihen, että kulutustottumuksia ohjattaisiin mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavaksi samalla kuin valtion kassaan tulisi lisää rahaa. Lähtökohtaisesti voisi vaikka nostaa naudanlihan verokantaa selvästi korkeammaksi kuin esimerkiksi sianlihan. Tiettyjen kasvistuotteiden arvonlisäveroa voisi vaikka laskea. Pitkiä kuljetusmatkoja vaativien ylellisyystuotteiden verokantaa voisi nostaa nykyisestäkin kun taas aineettomien palvelujen kuten siivouksen, esiintyvien taiteilijoiden työn yms. jopa laskea. Näin tekemällä tehtävä työ lisääntyisi ja erilaiset tukikustannukset pienenisivät.

Miksi nykyhallitus ei halua tehdä uudistuksia, jotka olisivat tulevaisuudenkin kannalta hyödyllisiä ja auttaisivat valtionvelan hoidossa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, fossiiliset polttoaineet, vihreä siirtymä, arvonlisävero

Vanhemmat kirjoitukset »