Miksi luonnon ennallistamista vastustetaan?

Tiistai 10.12.2024 klo 18.54 - Mikko Nikinmaa

Yksi ilmastonmuutoksen suurimmista ongelmista on se, että sateet muuttuvat rankemmiksi ja niiden esiintyminen epäsäännölliseksi. Tuloksena on se, että niin kuivuuden kuin tulvien todennäköisyys kasvaa. Tähän ei sovi ollenkaan varsinkin 1960-luvulla suosittu jokien perkaus, järvien kuivaus ja säännöstely vesivoiman tuotannon maksimoimiseksi ja soiden ojitus. Kaikissa näissä tapauksissa ympäristön ennallistaminen on muiden hyötyjensä lisäksi ilmastotoimi.

Suot ovat luontaisia pesusieniä, jotka sateella imevät vettä ja luovuttavat sitä sateiden välillä tasaisesti niin, että virtaaman vaihtelut alapuolisissa joissa ovat pieniä. Ojitettujen soiden kyky pidättää vettä on vähäinen, minkä seurauksena, vaikka joen kuukausittainen keskivirtaama säilyy vakiona, sateen jälkeiset virtauspiikit suurenevat ja kuivien aikojen virtaamat pienenevät. Saman suuntaisesti vaikuttavat metsien ojitukset. Virtauspiikkien suuretessa maa-ainesta valuu veden mukana jokiin ja lopuksi Itämereen. Tällainen ravinteiden valuma on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä Itämeren ulkoisen ravinnekuormituksen syistä. Valumien rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat myös usein niin korkeita, että ne aiheuttavat joissa lisääntyvien nahkiaisten ja lohikalojen mätimunien ja poikasvaiheiden lisääntyvää kuolleisuutta.

Järviä kuivattiin pääasiassa viljelymaan lisäämiseksi. Menestys oli kuitenkin huono: järvenpohjien viljavuus oli kurja ja nykyisinkin kuivatut järvet ovat suurelta osin läpipääsemättömän pusikon vallassa – kunnon metsiäkään niille ei ole kasvanut. Mahtaisikohan olla mitään taloudellistakaan perustetta sille, että entiset järvet palautettaisiin muinaiseen tilaansa. Järviin liittyy myös yksi suurimmista kummallisuuksista, säännöstely vesivoiman tuotannon maksimoimiseksi. Voimaloiden vesivirtauksen (ja siten energiantuotannon) maksimoimiseksi järvien vedenpinnan annetaan vaihdella jopa kymmenen metriä – ja tätä kutsutaan järven säännöstelyksi. Oikeastihan siinä ei säännöstellä järveä vaan voimaloiden vedenvirtausta. Moisella säännöstelyllä on suuria vaikutuksia järvien kalakantoihin.

Jokien perkauksella on useimmiten suoristettu jokia ja syvennetty niiden uomia. Pyrkimyksenä on ollut, että tulvilta vältyttäisiin ja vesi virtaisi nopeasti mereen. Rankoilla sateilla tämä ei kuitenkaan toimi, vaan syntyy syksytulvia, jotka tuhoavat kaiken jokien lähellä. Tämä on nähty viime aikoina niin Keski-Euroopassa kuin Espanjassa. Luontaisesti joet mutkittelevat, mikä pidentää veden viipymää ja vähentää syöksytulvien syntymistä. Lisäksi luonnonjokien kalasto on paljon monipuolisempi kuin perattujen uomien, koska niissä on monin verroin hyviä lisääntymispaikkoja. Eivätkä tavalliset tulvat ole kovinkaan haitallisia. Niiden ansiostahan suurin osa yläjuoksun metsistä tulleista ravinteista jää lannoittamaan tulvivaa maata. Säännölliset tulvat ovat pitäneet esimerkiksi Niilin rannat viljavina. Jos vesi peratussa jokiuomassa virtaa nopeasti mereen, kaikki ravinteet rehevöittävät Itämerta pitäen sen tilan huonona.

Niinpä, soiden, jokien ja järvien ennallistamisesta ei löydy mitään haittapuolia. Toki se maksaa, jos lasketaan vain ennallistamiskustannukset. Mutta kun ennallistamisen tuloksena on monia taloudellisesti laskien positiivisia seurauksia, nämä pitäisi vähentää kustannuksista, jolloin voitaisiin päästä jopa tilanteeseen, jossa luonnon ennallistaminen on taloudellisesti kannattavaa.

Energy storage - the key in transition from fossil fuels to renewable energy sources

Tiistai 3.12.2024 klo 16.04 - Mikko Nikinmaa

To combat climate change, it is necessary to stop the use of fossil fuels. This is a simple fact. But in addition to the necessity climatewise, the shift also means the stop of reliance to foreign powers, which are often using oil, natural gas and coal to pressurize states to carry out their wishes. Because of this, it is quite ridiculous that often the circles, who claim that they are nationalistic, support the use of fossil fuels and are strongly against, e.g., wind power. These circles for independence thus rather see us relying on Arab states and Russia than completely domestic energy production.

As the major reason for not shifting to renewable wind and solar production their inherent variability in production is brought forward. The variability is, indeed, a valid argument. Thus, energy production must be supported by energy storage so that the days of overproduction can get us through the times when there is no wind. Luckily there are already several alternatives which could be used, if facilities were constructed. And the sums of money needed could actually be found in subsidies to the use of fossil fuels. What would be required is a shift thinking. The most important ways of energy storage would be the following:

1. Reservoirs. When the energy production is plentiful, water could be pumped upstream to reservoirs from which hydro energy would then be produced when needed by letting water stream downhill.
2. Batteries. At present the most effective batteries are lithium ones, but for large scale storage the need for lithium mining may not be environmentally sustainable. Instead, future large scale energy storage could be done using sodium chloride batteries with anodes made of lignin, a hitherto unused component of wood.
3. Hydrogen and ammonia. When excess energy is produced, it could be used to produce hydrogen or ammonia, both of which are very good fuels. In fact, the pipelines, which have been generated for transport of natural gas, could be refurbished for hydrogen and ammonia transport, whereby the energy production somewhere in Europe could fuel industries throughout the continent. Also, hydrogen and ammonia would be good fuels for heavy traffic, agricultural machines, ships and airplanes. There are already motors in production, which would allow shift from diesel to hydrogen/ammonia.

Since the shift from reliance to unstable oil producers to completely domestic energy production could already be done, I cannot see why it is not done. Both the environment and our independence would thank.

COP-29 and "drill, baby, drill" - bad news for fight against climate change

Tiistai 12.11.2024 klo 18.35 - Mikko Nikinmaa

The yearly global climate change meeting, COP, number 29, is arranged in Baku, Azerbaijan. The most important task of the global climate negotiations is to become free from the use of fossil fuels. In this context it is somewhat surprising that for the second year in a row the meeting is held in a country with the most important export product being oil. In the case of Azerbaijan, oil contributes to 90 % of the nation’s exports. Russia played a decisive role in deciding the place of the meeting. First, Russia vetoed the bids of all the other candidates for COP-29 except Armenia and Azerbaijan. With these two countries left, and them having border skirmishes, Russia stopped the conflict between Armenia and Azerbaijan with the condition that Armenia did not oppose Azerbaijan’s bid for the climate meeting. (Needless to say that Azerbaijan was overwhelming in the conflict.) In addition to Azerbaijan being very dependent on oil exports, Russia as a spokesman is very susceptible, as it also has oil and natural gas as the most important export products.

At present, Russian oil is shipped in boats, which are not insured by any western insurance company, and often do not fulfil the standards required for maximally safe oil transport. The present state of affairs thus increases the possibility of oil tanker shipwrecks. Actually, the shift from oil and natural gas in energy production to wind and solar power decreases marine shipping markedly, whereby the total amount of carbon dioxide is decreased more than calculated from the shift in energy production alone.

In addition to the COP-29 being held in Azerbaijan, the presidential elections of USA were bad news for combatting climate change. The president-elect Donald Trump is a climate denier, saying that climate change is a hoax. He has further said that in his presidential term USA will withdraw from climate pacts and increase oil and gas drilling.

Although the probability of climate change-induced natural catastrophes has clearly increased, the climate deniers still think that nothing needs to be done. Silly, isn’t it.

  

Climate hoax?

Sunnuntai 3.11.2024 klo 11.12 - Mikko Nikinmaa

The most devastating hurricanes ever in Florida and neighbouring states. The strongest typhoons ever in East Asia. Fourteen hottest months in recorded history. The devastating flash floods in Spain. La Nina has not appeared in Pacific when expected. Floods in South-East Europe. It appears that the jet stream affecting weather in Northern Hemisphere has generally moved northward, causing high temperatures in the Arctic. There are signs of increasing undulations of the jet stream, pushing cold Arctic weather further south than earlier. Atlantic oscillations may be weakening because of Greenland ice melting, as a consequence the mild weather of Western and Northern Europe can be changing to one like that in Siberia and Yukon.

The climate hoax is manifesting in various forms throughout the world. It is already apparent that the costs of weather-related catastrophes are exceeding the costs of really starting to combat climate change. The conservatives are always saying that we cannot leave the monetary debt to future generations. However, monetary debt is only numbers whereas healthy environment is needed for future generations to be able to live.

Näin hömötiaisen!

Keskiviikko 23.10.2024 klo 15.15 - Mikko Nikinmaa

Kun koulupoikana tein päivittäisiä linturetkiäni lähimetsissä, hömötiaisia näkyi joka kerralla. Ne uskaltautuivat talvisin myös lintulaudallemme aggressiivisten talitiaisten joukkoon. Linturetkien vakiovieraita olivat myös peltosirkku ja pensastasku. Isokuovit lensivät peltoaukeilla, pikkulepinkäiset pyydystivät sudenkorentoja, illan hämärtyessä kehrääjät rupesivat surisemaan kangasmetsissä ja ruisrääkät rääkymään pelloilla. Linturetkimuistot palasivat mieleeni kun luin 2024 Living Planet Reportia. Siinä todettiin maapallo selkärankaispopulaatioiden taantuneen lähes kolme neljännestä viidessäkymmenessä vuodessa – siis lapsuuteni linturetkiajasta (Raportti on web-sivulla https://www.worldwildlife.org/publications/2024-living-planet-report).

Suurin syy selkärankaisten katoon on maankäytön muutokset. Tämä tarkoittaa hömötiaisen tapauksessa erityisesti metsien muuttumista. Kun olin koulupoika, tuntui että kaikki kauhistelivat avohakkuita. Ainakaan juuri kukaan metsänomistaja asuinseuduillani ei niitä tehnyt. Metsissä oli aina eri ikäisiä puita. Toisin on nyt – metsistä on tullut puupeltoja, jotka sopivat huonosti niin metsälinnuille, sienille, mustikoille ja puolukoille. Vaikka lapsena en hirveästi nauttinutkaan siitä, että piti ämpäreittäin metsämarjoja poimia, metsien säilyminen sellaisina, että niiden aluskasvillisuutena mustikan ja puolukan varvut voivat hyvin, olisi tärkeää. Metsänhoito on liiaksi toiminut puuraaka-aineen myyjien ja puuteollisuuden ehdoilla. Minusta on sangen kummallista, että ympäristön hoito on ollut vain ylimääräinen kustannus. Talousajattelun tulisi muuttua siten, että kaiken taloudellisen toiminnan kriteeri olisi ympäristötase: jos toiminta aiheuttaa haittaa ympäristölle, haitan suuruus tulisi arvioida ja toimijan korvata haitasta koituvat kustannukset. Jos talous olisi ennenkin joutunut toimimaan näin, meillä tuskin olisi saastunutta Itämerta.

Metsälintujen elämä ei näytä helpottuvan. Äskettäin esitellyt vanhojen metsien suojelukriteerit ovat sellaisia, ettei niiden perusteella Etelä-Suomesta löydy uusia suojeltavia alueita lainkaan. Suojelukriteerit ovat niin tiukat, että edes kaikki kansallispuistojen metsät eivät niitä täytä – eli niitä ei enää otettaisi mukaan uusia puistoja perustettaessa. Tässä yhteydessä voi tuoda esiin, että Euroopan Unionissa on tarkoitus suojella sekä vanhoja että luonnontilaisia metsiä eikä vain vanhoja luonnontilaisia metsiä, niin kuin hallituksemme on ymmärtänyt.

Hömötiaisen kohtalo on kuitenkin parempi kuin sisävesien kalojen. Niiden kannat ovat romahtaneet paljon keskimääräistä pahemmin, osittain vesirakennuksen mutta myös rehevöitymisen, saasteiden ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Suomessa kärsivät erityisesti kylmien vesien vaelluskalat, vaikkakin niiden vaellusreiteiltä on viime vuosina ruvettu poistamaan vaellusesteitä, vanhojen piensähkölaitosten tarpeettomia patoja. Tämä ei kuitenkaan paljon auta, jos vaellusreitin veden lämpötila on noussut lisääntymistä haittaavan korkeaksi.

Nyt (21.10.-1.11.) on meneillään YK:n luontokokous Calissa Kolumbiassa. Sen pitäisi olla maapallon yhteistä pyrkimystä luontokadon pysäyttämiseksi. Yhtenä päämääränä on lisätä suojelualueiden määrä 30 %:ksi maapallon pinta-alasta. Suomi on perinteisesti ollut yksi eturivin valtioista ympäristökysymyksissä. Viime vuosina edelläkävijyys on kuitenkin karissut pois, mistä ovat osoituksena luonnon ennallistamisdirektiivin tiukka vastustus, päättömät vanhojen metsien suojelukriteerit ja viimeisenä se, ettei Calin kokoukseen olla saatu valmiiksi kansallista biodiversiteettistrategiaa…

Hömötiainen; ei hyvältä näytä.

Premature hatching associated with climate change may lead to depletion of fish stocks

Tiistai 15.10.2024 klo 17.47 - Mikko Nikinmaa

Cowan et al. reviewed premature hatching of fish embryos in climate change scenario in Global Change Biology (DOI: 10.1111/gcb.17488). Virtually all anthropogenic changes in aquatic environment trigger premature hatching: temperature increase, hypoxia, acidification and increase of water carbon dioxide content, presence of pathogens, metal pollution and organic pollutants.

Simplified, hatching starts to occur, when the oxygenation level of the embryo decreases below a setpoint. This triggers the secretion of choriolytic enzymes, which enables the embryo to break the egg surface and become a fry. In the case of increased temperature, small increases can be tolerated, as, although temperature increase increases the oxygen consumption of the embryo, it also speeds up development and thus the embryo is adequately developed when the hatching program sets on earlier than at lower temperatures. However, too fast and pronounced increase in temperature leads to a decrease in embryonal oxygen level, which triggers hatching, before the embryo is adequately developed. In such a case, mortality at hatch and during the early life of the fry is increased. In hypoxic conditions, the oxygen level triggering hatching is often reached before the embryo is adequately developed for normal life, causing increased egg and fry mortality. Several pollutants and infections also affect the oxygen consumption of the embryo in such a way that development at hatch is not optimal for successful later life.

Although optimal oxygen level of the embryo at hatch is the most important factor affecting fry recruitment, virtually no fisheries estimations/predictions take that into account. Stock recruitment is still based mainly on catch statistics, although such metrics cannot take into account anything that affects egg and fry development. Yet, early development of fish is the major driver of future fish stocks.

The 2024 state of the climate report: Perilous times on planet Earth

Keskiviikko 9.10.2024 klo 14.08 - Mikko Nikinmaa

William J. Ripple et al. have published the above report in Bioscience , (https://doi.org/10.1093/biosci/biae087). I place its conclusions below.

Despite six IPCC reports, 28 COP meetings, hundreds of other reports, and tens of thousands of scientific papers, the world has made only very minor headway on climate change, in part because of stiff resistance from those benefiting financially from the current fossil-fuel based system. We are currently going in the wrong direction, and our increasing fossil fuel consumption and rising greenhouse gas emissions are driving us toward a climate catastrophe. We fear the danger of climate breakdown. The evidence we observe is both alarming and undeniable, but it is this very shock that drives us to action. We recognize the profound urgency of addressing this global challenge, especially the horrific outlook for the world's poor. We feel the courage and determination to seek transformative science-based solutions across all aspects of society. Our goal is to provide clear, evidence-based insights that inspire informed and bold responses from citizens to researchers and world leaders.

Rapidly phasing down fossil fuel use should be a top priority. This might be accomplished partly through a sufficiently high global carbon price that could restrain emissions by the wealthy while potentially providing funding for much-needed climate mitigation and adaptation programs. In addition, pricing and reducing methane emissions is critical for effectively mitigating climate change. Methane is a potent greenhouse gas, and unlike carbon dioxide, which persists in the atmosphere for centuries, methane has a relatively short atmospheric lifetime, making reductions impactful in the short term (Shindell et al. 2024). Drastically cutting methane emissions can slow the near-term rate of global warming, helping to avoid tipping points and extreme climate impacts.

In a world with finite resources, unlimited growth is a perilous illusion. We need bold, transformative change: drastically reducing overconsumption and waste, especially by the affluent, stabilizing and gradually reducing the human population through empowering education and rights for girls and women, reforming food production systems to support more plant-based eating, and adopting an ecological and post-growth economics framework that ensures social justice (Table S4). Climate change instruction should be integrated into secondary and higher education core curriculums worldwide to raise awareness, improve climate literacy, and empower learners to take action. We also need more immediate efforts to protect, restore, or rewild ecosystems.

The surge in yearly climate disasters shows we are in a major crisis with worse to come if we continue with business as usual. Today, more than ever, our actions matter for the stable climate system that has supported us for thousands of years. Humanity's future depends on our creativity, moral fiber, and perseverance. We must urgently reduce ecological overshoot and pursue immediate large-scale climate change mitigation and adaptation to limit near-term damage. Only through decisive action can we safeguard the natural world, avert profound human suffering, and ensure that future generations inherit the livable world they deserve. The future of humanity hangs in the balance.

Onneksi meitä suomalaisia on niin vähän

Lauantai 28.9.2024 klo 15.02 - Mikko Nikinmaa

Raakkujen tuhoaminen. Lohenpoikasten tappaminen Langinkoskella laskemalla liian vähän vettä jokiuomaan. Kohtuuton petoviha. Avohakkuut jokien ja järvien rantaan asti, jottei yhdestäkään puusta jäisi rahaa saamatta. EU:n luonnon ennallistamisasetuksen tiukka vastustus. Ilmastomuutoksen vähättely ja kieltäminen. Ja kaikesta tästä huolimatta omahyvänen asenne erityisestä luontosuhteesta. ”Meillä Suomessa ovat luontoarvot kunniassa ja osaamme hoitaa metsiämme paremmin kuin muut.”

Jaa, kun viime aikojen tapahtumista lukee, ei voi kuin huoata. Onneksi meitä suomalaisia on niin vähän. Jos Suomen väentiheys olisi samaa luokkaa kuin Keski-Euroopassa, suomalaisten asenteella täällä tuskin olisi mitään luonnonarvoja jäljellä. Jos suomalaisten asenteet olisivat EU:ssa vallalla, ympäristön hyväksi tuskin tehtäisiin mitään.

Kun esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaisista toimista puhutaan, yleisin kommentti Suomessa on, että eihän sillä mitään väliä ole mitä suomalaiset tekevät, kun meitä on niin vähän. Kyllähän me Suomessa asiamme hoidamme, mutta Kiina ja Intia eivät tee riittävästi ilmastonmuutoksen estämiseksi. Suomessa voitaisiin olla vähemmän kunnianhimoisia ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen vastaisessa taistelussa.

Onneksi meitä suomalaisia on niin vähän. Sen ansiosta emme ehdi tuhota ympäristöämme kokonaan.

Away from Cotton

Tiistai 10.9.2024 klo 15.18 - Mikko Nikinmaa

All of us are certainly wearing cotton clothes. Cotton is by far the most important natural fibre used in textile industry. However, there are a couple of drawbacks in cotton production, which are so serious that it would be better if cotton could be replaced by other fibres. First, cotton uses up much of the agricultural land in densely populated areas. Cotton fields are mostly owned by foreign companies, which harvest and export the material. The profits go to the foreign companies. The local people get only the money they earn as wages in harvesting. In terms of the locals, the agricultural land used for growing cotton would be much better used, if cereals and vegetables were grown to improve the nutrition of the locals. Cotton is grown in relatively dry areas using irrigation. Because of the water use of growing cotton, subsistence farming gets too little water in the dry areas, leaving the local population with inadequate nutrition. Cotton farming also uses insecticides and other pesticides heavily, and as a result is a major contributor to the loss of not only insect diversity but bird diversity, because birds may get lethal – or at least reproduction-inhibiting - amount of the toxicant in their body from the poisoned insects they eat. Finally, it is often pointed out that cotton is often produced using genetically modified plants (personally, I don’t think that genetic modification is a reason to avoid using cotton; genetic modification achieves rapidly what traditional plant breeding achieves in hundreds of generations).

Because of the many negative sides of cotton growing, it would be much better, if alternative sources of textile fibres were used. There are, in fact, already possibilities for replacing cotton. Similarly soft fibres can nowadays be produced from wood. For countries like Finland, wood-based cotton substitutes would be very good, as they would increase the market value of a kilogram of wood pronouncedly. Thus, it is not surprising that there is already a stock-marked company specializing in wood-based textile fibre production. When it came to stock market, expectations were high. However, so far investments to the stocks of the company have yielded only losses. Another recent possibility for replacing cotton is making fibre from the aerial part of potato plants. The possibility is very exciting, as presently the green parts of potato plants are just waste. In future, the green parts would be harvested first for textile making, and then the potatoes for food. In this case the same plant would be the source of bot clothing and foodstuff. Wouldn’t that be a huge leap towards sustainability?

 

Metsäteollisuus ottaa huomioon ympäristönäkökohdat sitten kun niiden laiminlyönnin kustannukset ovat suuremmat kuin huomioonottamisen

Tiistai 3.9.2024 klo 14.18 - Mikko Nikinmaa

Kun lapsena asuin Virolahdella, yli kaksikymmentä kilometriä lähimmästä sellutehtaasta Summassa, länsituulet olivat epämieluisia. Silloin nimittäin Summa haisi – ja niin kovasti, että siitä saattoi tulla huono olo. No, me emme sentään asuneet Lappeenrannassa, missä sellutehtaat haisivat aina. Etelä-Saimaan vesi Lappeenrannan-Imatran alueella haisi ja vaahtosi, eikä kaloja elänyt lainkaan alle kymmenen kilometrin päässä tehtaiden jätevesien päästöputkista. Kun jotkut luonnonsuojelijat toivat esiin huolensa ympäristön tilasta, erityisesti tehdasjohto mutta myös yleinen mielipide piti heitä haihattelijoina. ”Metsäteollisuudella ei ole varaa kalliisiin vesien ja ilmansuojelutoimenpiteisiin.”

Jaa, ei ollut varaa. Mieli muuttui sangen nopeasti, kun englantilaiset ja keskieurooppalaiset sanomalehtien lukijat rupesivat painostamaan lehtitaloja. Heille kelpasivat vain lehdet, jotka oli painettu paperille, joka oli tuotettu parhaita vesien ja ilmansuojelun normeja noudattavissa tehtaissa. Kun paperintuottajien tärkeimmät asiakkaat uhkasivat lopettaa paperin oston, metsäteollisuus teki nopealla aikataululla tuotantoprosessien muutoksia ja rakensi vedenpuhdistuslaitoksia: rahaa oli sittenkin. Kaikki puunjalostusteollisuuden lähistöllä elävät ihmiset ja tehtaiden alapuolisissa vesistöissä elävät eliöt kiittivät toimista. Lappeenrannassakaan ilma ei haise ja kalaa saa.

Nämä muistelut tulivat mieleeni nyt, kun ensin häikäilemätön raakkupuron tuhoaminen metsänhakkuun yhteydessä paljastui ja sitten osoittautui, että ympäristönsuojeluohjeita ei ollut noudatettu parissa aiemmassakaan kohteessa. Mahtaakohan tässäkin olla kyseessä se, että ”metsäteollisuudella ei ole varaa” kiinnittää huomiota lillukanvarsiin puuraaka-ainetta hankittaessa. Voikin olla, että tämä suuren huomion saanut ympäristöohjeistuksen laiminlyönti on merkittävä edistysaskel ympäristönäkökohtien huomioonottamiselle. Tuskin mikään yhtiö kehtaa tämän jälkeen laiminlyödä ympäristöä puunhankinnassa. Muistelut osoittavat kyllä senkin, että asioita ympäristön hyväksi ei tehdä silloin kun ne olisivat mahdollisia, vaan vasta silloin kun ne aiheuttaisivat taloudellisia tappioita. Veikkaanpa, että jos raakkupurolla ei olisi tehty niin räikeää ympäristörikosta, ympäristölaiminlyönnit puun hankinnassa olisivat saaneet kaikessa hiljaisuudessa jatkua kustannusten säästämiseksi.

Kyllähän meillä Suomessa luontoa riittää

Lauantai 24.8.2024 klo 14.03 - Mikko Nikinmaa

Metsätyökoneet ajavat satoja kertoja raakkupuron yli tappaen tuhansia raakkuja. Metsän kaatajat eivät noudattaneet mitään ohjeistuksia metsän käsittelystä puron lähistöllä. Ilveksiä pitäisi saada metsästää niin kuin haluaa. Suomi vastustaa EU:n luonnon ennallistamisasetusta – siitä koituu kohtuuttomia kustannuksia maanomistajille. Susia on joka paikassa riesaksi asti, lapsia ei enää uskalla päästää kouluun. Mitä se EU puuttuu lyijyhaulien käyttöön metsästyksessä, eihän niistä ole haittaa. Ei EU saa puuttua Suomen metsänhoitoon, kyllä me suomalaiset osaamme sen paremmin. Täällähän on niin paljon luontoa toisin kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Suomi on täynnä metsiä, soita ja järviä. Maamme väentiheys on mitätön. Yhdessä nämä kaksi asiaa taitavatkin olla ongelma ja syy siihen, minkä takia metsätyöntekijä ei välittänyt raakkupurosta pätkääkään. Kyllähän meillä Suomessa luontoa riittää. Kun luontoa riittää, sen ei tarvitse olla arvo sinänsä vaan hyödynnettävä resurssi. Minun on melkein mahdotonta kuvitella, että saksalainen metsätyökoneen kuljettaja olisi suhtautunut yhtä välinpitämättömästi raakkupuron luonnonarvoon kuin suomalainen. Ja toisin kuin MTK antaa ymmärtää Saksassakin on paljon hyödynnettäviä metsiä.

Kyllähän meillä Suomessa luontoa riittää. Siksi kaikkea luontoa pitää voida hyödyntää. Lähteet, luonnonlehdot ja rantaniityt eivät automaattisesti ole suojeltavia kohteita. Suojeltavien vanhojen metsien kriteerit laaditaan sellaisiksi, että niitä eivät täyttäisi edes Etelä-Suomen kansallispuistojen metsät. Kun ilveskanta on kasvanut sen takia, että peurojen ja kauriitten määrä on räjähtänyt, ilveskantoja pitäisi ”hoitaa” metsästyksellä. Miksi metsästäjät eivät hyväksy sitä tosiasiaa, että parasta ilveksen kannanhoitoa olisi peuran metsästys. Jos peurojen ja kauriiden kannat olisivat neljännes nykyisestä, olisivat ilves- ja susikannat myös paljon pienempiä kuin nykyisin.

Kyllähän meillä Suomessa luontoa riittää. Se voisi olla merkittävä ilon aihe, jos lähtökohtaisesti luonnolla katsottaisiin oleva suuri itseisarvo, mikä sille on tullut maissa, joissa ihmistiheys on suuri ja metsiä vähän. Suurelle osalle meistä suomalaisista luonto on valitettavasti vain hyödynnettävä resurssi, josta ei tarvitse piitata. Tai voihan sitä suojella jos muuta käyttöä ei keksi.

  

Microplastics - a Trojan horse for hydrophobic pollutants?

Keskiviikko 14.8.2024 klo 16.22 - Mikko Nikinmaa

I just went through my book Introduction to Aquatic Toxicology, which was written in 2012-2013 and published in 2014. When reading it, one noticed that it did not have anything on microplastics, although today it is a major topic in aquatic toxicology. How on earth could one have missed such an important topic? To understand why it was not included, I checked the Web of Science, searching for articles including the word microplastics, and found that although in the past five years close to 17600 articles were published, there were only 81 published before the end of 2013, approximately half of them in 2013. Thus, the topic was virtually unknown for aquatic toxicologists, when I wrote the book. Since, further, I was not involved in studies in that area, not picking it up as a possibly popular future topic is understandable.

In contrast, nanotoxicology, which started as a study area in early 2000’s, was quite fashionable with the largest number of publications in 2014. I was then worried about the lack of environmental relevance of the studies, because without a link between the environmental exposure and toxic effects, the studies of nanomaterial toxicity lack real importance. I suppose the ecological importance of nanotoxicology has not been established, as the number of articles on nanotoxicology keeps decreasing, being about 60 % of the highest article number last year.

It remains to be seen if microplastics are shown to be an ecologically relevant issue. So far most of the studies have demonstrated that microplastic particles are found everywhere. Thus, they are taken up by organisms, and can also penetrate cells. However, as long as the microplastic is inert material, little toxicity is expected, since small inert particles  such as cellulose has always entered organisms. The situation may change radically, if microplastics are in contact with hydrophobic pollutants. They will preferably attach to the plastics, and when the microplastic particle enters organism, exert toxicity. In this case, the microplastic particle is the Trojan horse in which toxic materials can enter the cells and induce damage. I am expecting to see these kinds of studies: clean microplastic particles showing little toxicity, and particles associated with hydrophobic pollutants being toxic. If and when this prediction is right, we should aim at decreasing microplastic contamination, but especially releasing hydrophobic pollutants to the environment.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   

Forests have role as methane sinks in addition to carbon dioxide sinks

Maanantai 5.8.2024 klo 19.54 - Mikko Nikinmaa

Methane is a very powerful greenhouse gas – nearly a hundred times more serious than carbon dioxide. It is presently estimated to cause 20-30 % of the global warming. The good thing with methane is that its half-life is much shorter than that of carbon dioxide. About 60 % of the methane production is the result of human actions, and the rest has natural causes. Leakages in fossil fuel production and use are currently probably the most important current source followed by agriculture. The agricultural methane production is almost completely caused by cattle and other ruminants. The rest of agricultural production accounts for less than 10 % of the total. Another anthropogenic methane source is (anaerobic) decomposition of landfill leachates. Naturally methane is produced especially in anaerobic wetlands by bacteria. Such wetland production is the ultimate reason for the methane “pockets” underneath the permafrost, which may be liberated to the atmosphere as permafrost melts owing to climate change. Methane-producing bacteria have been associated with trees growing in wetlands close to the moist surface.

However, it has recently been reported that trees can also consume methane – or rather bacteria living in bark. Gauce et al. report in a recent Nature article (https://doi.org/10.1038/s41586-024-07592-w) that such a methane-consuming feature of trees should be taken into account in estimating the methane equilibria. It may have significant consequences on the role of forests in climate change mitigation.

Cooling Towns Down: Green Areas around Cities

Lauantai 27.7.2024 klo 15.24 - Mikko Nikinmaa

Already in 1960’s Lovin’ Spoonful sang “…hot town, summer in the city.” Indeed, towns are much hotter than the countryside around. Asphalt and concrete, streets and buildings without trees and green areas form heat domes where temperatures increase whenever sun shines. Since an increasing percentage of people live in cities, increasing temperatures have become a major health issue with climate change.

A within town solution to decrease temperatures in the cities is to plant trees to line streets and include a lot of parks in the areas. The effects of trees on the street temperatures has been estimated, and the difference between “bare” and tree-lined streets can be 5-10 degrees centigrade. Another way of decreasing city temperature is to use reflective materials/paints on rooftops. Any colours used should be light to reflect as much solar radiation as possible.

Although the above ways can decrease city temperatures to some degree, the presence of many streets and buildings necessarily increases city temperatures above those of woodlands. However, if a city is surrounded by woodlands, the following occurs:

1. Since the city temperature increases, the warm air tends to rise upwards generating a low-pressure zone in the city.
2. The cooler air flows from the surrounding woodlands to the city, whereby the measured temperature decreases and, further, the moving air, i.e. wind, makes the temperature feel more tolerable than without wind.

The influence of green areas surrounding towns on their temperatures has been reported by Yang et al in Nature Cities (2024; https://doi.org/10.1038/s44284-024-00091-z).

Maatalouden ilmastotoimet - Tanska tekee päätöksiä edelläkävijänä

Keskiviikko 24.7.2024 klo 14.48 - Mikko Nikinmaa

Tanska on kotieläintuotannon mahtimaa. Suomeen verrattuna Tanskan maatalous on paljon suurempi ja vientivetoinen. Tästä huolimatta siellä toteutetaan ilmastotoimia, joita täällä ei voida varmaan ajatellakaan. Ja ilmastotoimet tehdään maan hallituksen ja maataloustuottajien järjestöjen neuvottelujen tuloksena ennen kuin niitä olisi pakko tehdä Euroopan Unionin säädöksien noudattamiseksi. Tämä tilannehan poikkeaa täysin siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet. MTK:n päätarkoituksenahan tuntuu olevan kaikkien maatalouteen puuttuvien toimenpiteiden vastustaminen, erityisesti jos tarkoituksena olisi ympäristön tilan parantaminen. Ja kun vastustuksen tuloksena mitään toimenpiteitä ei ole tehty ajoissa, EU:n säädöksistä koituu suuria ylimääräisiä kustannuksia. Silloin maa- ja metsätalouden päättävät tahot rupeavat yhteen ääneen huutamaan, kuinka Euroopan Unioni puuttuu kansallisiin asioihin ja kuinka me Suomessa osaamme hoitaa maataloutemme ja metsävaramme itse paremmin kuin keski- ja eteläeurooppalaiset, jotka tännekin yrittävät päälle päsmäröimään.

Niin, Tanskassa ollaan toteuttamassa maataloustuottajien päästövero. Se kohdistuu tuotantoeläinten eli nautojen ja sikojen hiilidioksidintuotantoon. Kun veron vaikutuksesta naudan ja sianlihan sekä meijerituotteiden hinnat väistämättä nousevat, tuloksena lienee eläintuotteiden kulutuksen pieneneminen, mikä osaltaan vähentää hiilidioksidin tuotantoa ja helpottaa ilmastotavoitteisiin pääsemistä. Näin siis Tanskassa. Siellä tunnutaan hyväksytyn se, että ympäristön kannalta välttämättömät toimenpiteet maksavatkin jotain. Suomessa tilanne tuntuu jämähtäneen paikalleen: perinteisen maanviljelyn ilmastopäästöt eivät ole vähentyneet 20 vuoteen. Nykyhallituksen aikana ei ole minkäänlaisia ilmastotoimia saatu aikaan, se kun aiheuttaisi kustannuksia kuluttajille.

Se mitä nyt jätetään tekemättä, aiheuttaa myöhemmin moninkertaiset kustannukset. Oikeastaan Itämeren tila on tästä varoittava esimerkki. Kun aikanaan Itämereen laskettiin surutta kaikki rehevöittävä aines, se tehtiin kustannuksien säästämiseksi. Tuloksena on nyt se, että joudumme vuosittain käyttämään saman rahasumman Itämeren tilan säilyttämiseksi ennallaan, yhtä likaisena kuin aiemmin, kuin olisi 1960-luvulla tarvittu estämään meremme rehevöityminen kokonaan.

How to store excess energy?

Sunnuntai 21.7.2024 klo 19.21 - Mikko Nikinmaa

The problem with both solar and wind energy is that the production is necessarily intermittent. Day and night follow each other, and some days are cloudy. Some days are windy and others are calm. Consequently, sometimes energy is produced much over consumption and at other times renewable energy production remains at much lower level than what is needed. Because of this, it has often been said that wind and solar energy production need constant energy production, such as nuclear power. Also, the intermittence makes it difficult to become completely free from natural gas, oil and coal.

However, the situation would be much better if all the excess energy produced could be stored for later use. The immediate idea is to use batteries. Although batteries are a common solution for small scale storage, they are relatively expensive and a lot of natural resources are needed for making them. A less expensive, large scale storage solution would be to utilize gravity. For a long period of time this has been almost completely restricted to pumping water to reservoirs uphill when excess energy has been available, and then letting water flow downwards when energy production is needed. Instead of pumping water, any material can be moved upward with excess energy, and the potential energy thus stored released when the weight is moved downwards. Such gravity-utilizing energy storage systems are, in principle, cheap and easy to operate. Consequently, they should become an important feature of wind and solar power plants

Sinilevät ovat mahdollistaneet nykymuotoisen elämän maapallolla

Perjantai 12.7.2024 klo 15.23 - Mikko Nikinmaa

Nyt on taas se aika vuodesta, kun sinileviä ruvetaan kauhistelemaan. Rehevissä vesissä kun niiden massaesiintymissä on myrkyllisiä lajeja ja esiintymät estävät uinnin ja muun rantojen hyväksikäytön. Sinilevät, tai oikeastaan syanobakteerit, sillä ne ovat bakteereja eivätkä leviä, elävät makeassa ja murtovedessä. Niinpä niitä ei maailman merissä olekaan kuin jokien suistoissa. Yksi maailman suurimmista murtovesialtaista, Itämeri, on viime vuosina tullut erityisen suureksi syanobakteerien esiintymisalueeksi, kun ihmistoimet ovat rehevöittäneet sitä ja ilmastonmuutos on nostanut sen lämpötilaa, mikä suosii sinilevien kasvua. Ilman ihmisen toimintaakin sinileviä kasvaisi Itämeressä, massaesiintymiäkin on ollut esiteollisena aikana – yhtenä syynä tähän on ravinteiden valuminen jokien mukana metsistä. Rehevöittävistä aineista sinilevät tarvitsevat erityisesti fosforia. Sen sijaan typpiyhdisteet ovat tarpeettomia, koska sinilevät pystyvät käyttämään ilman rajatonta typpivarastoa hyväkseen.

Niin, nyt taas sinilevien kasvua kauhistellaan. Mutta minun käy niitä melkein sääliksi seuraavista syistä. Elämä nykymuodossaanhan perustuu siihen, että happea on riittävästi tarjolla. Maapallon geologisen historian aikana näin ei aluksi ollut. Ensimmäiset eliöt kehittyivät jokseenkin hapettomassa ympäristössä. Näiden joukossa olivat ensimmäiset yhteyttävät sinilevät, jotka kohottivat maapallon happipitoisuuden sellaiseksi, että nykymuotoinen elämä tuli mahdolliseksi.

Kasveista puhutaan aina maapallon happitehtaina, kun niiden viherhiukkasten lehtivihreä muuttaa hiilidioksidin hapeksi. Kasvit ovat maapallon keuhkot, sanotaan. Mutta viherhiukkaset ovat alun perin sinileviä, jotka olivat muiden eliöiden endosymbiontteja. Siispä koko kasvikunnan toiminta happitaloudessa on oikeastaan sinilevien toimintaa.

Mitä siitä, että jotkut sinilevälajit ovat myrkyllisiä ja haittaavat mökkirantojen käyttöä. Sinilevät kun ovat aikanaan mahdollistaneet nykymuotoisen elämän maapallolla.

Siirtyminen perinteisistä yritystuista innovaatiotukiin olisi myös ympäristön kannalta hyväksi

Tiistai 2.7.2024 klo 18.50 - Mikko Nikinmaa

Vain yritystoiminnalla Suomi elää. Yritysten menestys on Suomen elinehto. Tätä sanomaa tulee päivittäin tuutin täydeltä: vain markkinatalouden avulla voimme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntamme. Ja markkinatalouteen eivät yritystuet kuulu. Eikö niin? Tuuli- ja aurinkovoimaloiden rakentaminen ja niiden energiantuotanto onkin tällaista yritystoimintaa. Uusiutuva energiantuotanto on viime vuosina osoittautunut oivaksi esimerkiksi siitä, kuinka markkinatalouden pitäisi toimia. Tämän on nyt todennut myös talouspoliittinen ministerivaliokunta, joka jättää uusiutuvan energiatuotannon tuettavien vihreän siirtymän hankkeiden ulkopuolelle.

Kun yritystuet eivät kuulu markkinatalouteen, on huvittavaa, että markkinatalouden nimiin vannova hallitus ei näytä niitä vähentävän. Varsinkin, kun Perussuomalaisten melkein henkeen ja vereen vastustama uusiutuva energiantuotanto menestyy ilman tukia. Lisäksi huoltovarmuuden turvaamisessa nykyinen hallitus ei juuri koskaan mainitse uusiutuvaa energiaa, vaikka sen ansiosta pystytään vapautumaan energian tuonnista. Sen sijaan markkinatalouden nimeen vannova hallitus säilyttää melkein kaikki muut yritystuet. Suurelta osin myös sellaiset tuet, jotka pönkittävät fossiilisten polttoaineiden jatkokäyttöä, säilytetään.

En oikeastaan vastusta yritystukia. Itse asiassa tuet voisivat olla yksi tärkeimmistä keinoista saada aikaan jotakin uutta. Tukia tulisi suunnata innovaatioihin. Tämä muuttaisi maamme tilannetta paljon. Tällä hetkellä Suomessa tehdään paljon keksintöjä ja olemme hyviä tuotekehityksen alkuvaiheissa, mutta kun keksinnön potentiaalin pitäisi muuttua kaupalliseksi tuotteeksi, kaupallistaja on usein ulkomaalainen yritys. Rahaa siihen ei Suomesta tavallisesti löydy. Yritystuet menevät innovaatioiden sijasta perinteisiin toimintoihin. Niinpä yritykset voivat budjetoida yritystuet osaksi normaalia toimintaansa.

Ympäristön kannalta tilanne on kurja, erityisesti nyt luontokadon ja ilmastonmuutoksen aikaan. Fossiilisien polttoaineiden käyttöön suoraan tai epäsuoraan tule miljardiluokkaa olevia tukia. Sen sijaan uusiutuva energiantuotanto toimii markkinatalouden ehdoilla. Voisi edes toivoa, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä edistävistä tuista luovuttaisiin – kun kaikki muut osallistuvat julkisen talouden säästötalkoisiin, mikseivät fossiilisien polttoaineiden tukia saavat yritykset?

Just Climate Fees

Tiistai 25.6.2024 klo 19.06 - Mikko Nikinmaa

A common complaint against the high and progressive taxation in Finland and other Nordic countries is that it punishes people, who are diligent and favours the lazy ones. While this may be true for direct work taxation, people with high incomes and companies are able to carry out tax planning, which effectively reduces taxes to much less than 10 %. In my opinion the progressive work taxation is not a problem, but what is, is the much lower taxation of capital income than work income. Another major problem is that the carbon footprint of people with high incomes is much larger than that of low-income citizens.

The European Union has successfully introduced emissions trading system, which is used to combat climate change. It was originally not accepted by many “experts”, but has now been shown to be quite effective. One problem the European Union has is that it has no other income but the membership fees. There has been talk about EU starting to collect taxes, taking common loans etc. The nationalistic circles everywhere are strongly against such ideas. However, in terms of climate actions, something universal, or minimally EU-wide, is necessary. A very useful way for funding EU-wide climate action would be to start collecting climate fee, which would be progressive, and without the possibility of “tax planning”. Consequently, the greater your income (both capital and work), the bigger percentage of the income would go to European Climate Fund, which would support climate actions without national borders.

EU:n luonnon ennallistamisasetus hyväksyttiin: suuri voitto luonnolle

Maanantai 17.6.2024 klo 20.02 - Mikko Nikinmaa

Tämänhetkinen hallitus ja keskustapuolue ovat voimakkaasti vastustaneet EU:n luonnon ennallistamisasetusta sanoen, että se puuttuu metsäpolitiikkaan ja metsänhoitoon, joka Suomessa osataan paremmin kuin muualla Euroopassa. Sitä paitsi, heidän mukaansa se puuttuu yksityisomistuksen suojaan. No, jälkimmäisen väitteen voi helposti kumota sillä, että eihän omistaminen saa perustua siihen, että ympäristöarvot laiminlyödään. Saahan tontin omistajakin uhkasakkoa (ainakin periaatteessa), jos ei hoida omistustaan. Suomalainen metsänhoito on aivan liikaa perustunut puupeltoajatteluun, jossa ainut metsän tarkoitus on puun kasvatus metsäteollisuuden tarpeisiin. Luonnon ennallistamisasetuksen päämääränä on vaikuttaa siihen, että riittävä määrä (20 %) ympäristöistä palautettaisiin aikaisempaan tilaansa. Tämä ei suinkaan koske vain metsäympäristöä, vaan vesistöjä, rantoja, peltomaita jne. Kuinka voi olla niin, että ne konservatiiviset tahot, jotka eniten haluavat kaiken palaavan 1960-luvulle, vastustavat jyrkästi sitä, että luontoa ennallistettaisiin sellaiseksi kuin se oli silloin.

Metsänhoidon nimissä on metsiä ja soita ojitettu ja lannoitettu. Tämän seurauksena metsien ravinteet ovat valuneet järviin ja Itämereen sade- ja sulamisvesien mukana, mikä onkin yksi Itämeren rehevöitymisen merkittävistä syistä. Metsien ja soiden ennallistaminen vähentäisi ravinteiden valumista alapuolisiin vesistöihin, pienentäisi metaanipäästöjä ja lisäisi hiilen sidontaa pitkällä aikavälillä. Lisäksi se pienentäisi kevättulvia, joita soiden ja metsien ojitus on selkeästi suurentanut. Myös metalli-ionien pitoisuuden nousu vesissä, mikä aiheuttaa arvokalojen ja simpukoiden lisääntymishäiriöitä, vähenee. Kaikki edellä esitetyt asiat ovat selvästi hyötyjä, jotka koituvat luonnon ennallistamisesta. Kun hallitus ja Keskusta ovat suureen ääneen huutaneet siitä, että luonnon ennallistamisesta koituu kohtuuttomia kustannuksia Suomelle, näitä hyötyjä ei ole vähennetty kustannuksista. Lisäksi hyödyt ovat Suomelle spesifisiä, joten luonnon ennallistamisen hintalappu on paljon pienempi ja Suomen kannalta edullisempi kuin asetusta vastustavien tahojen esittämä.

Metsien lisäksi ennallistaminen koskee vesistöjä, perinneympäristöjä yms. Esimerkinomaisesti jokien ennallistaminen niin, että vaelluskalat pääsevät taas nousemaan niihin lisääntymään, on asetuksen alaista toimintaa. Tämäkin on pitkän päälle taloudellista hyötyä tuottavaa, kun se mahdollistaa kalastusmatkailun. Myös rantojen ja perinneympäristöjen ennallistaminen lisää niiden matkailuarvoa. Niinpä, tuntuukin siltä, että EU:n luonnon ennallistamisasetuksen vastustamisessa on koko ajan maksimoitu kustannuksia ja jätetty huomiotta koituvat hyödyt. Minusta on yllättävää, että uutismedioiden seuraajalle on helposti jäänyt se vaikutelma, että vastuulliset suomalaiset vastustavat asetusta ja sen kannattajat ovat kaupunkilaisia vihervassareita.