Homeisia haukia Littoistenjärvellä

Kirjoittelin tähän blogiin useita kirjoituksia Littoistenjärven "kemikaalikunnostuksen" jälkeen varoittaen sen haitoista. Emme oikein ennalta tienneet jälkeenpäin tulevista vaikutuksista. Tämänviikkoiset uutiset homeisista hauista voisivat aiheuttaa vahingoniloisen lausahduksen, mitä minä sanoin, mutta siihen en aio nyt sortua. Itsekin arvelen, että kaloille on tullut vesihometta ja se on äärimmäisen huonokuntoisuuden viimeinen syy. Sen sijaan se, ettei kemikaalikunnostus ole voinut olla syynä, kun nyt veden ominaisuudet ovat hyvät, ei pidä paikkaansa. Pitkään (nyt jo yli 40 vuotta) kaloja koe-eläiminä käyttäneenä tiedän, että veden ominaisuudet voivat olla täydelliset kun vesihome iskee, mutta kala on jostain syystä aiemmin ollut stressattu. Lisäksi, vaikka yleisimmin vesihometta saavatkin kalat, joiden ihossa on pyydyksien tai jonkin muun syyn aiheuttamia vaurioita, muutenkin stressaantuneet kalat saavat vesihometta. 

Eli minun ajatukseni huonokuntoisten haukien tarinaksi on seuraava. "Kemikaalikunnostus" aiheutti kalojen stressaantumisen. Kalan ihon limaneritys muuttui epänormaaliksi. Tämä aiheutti sen, ettei erittyvä lima enää pystynyt tappamaan vesihomeitiöitä. Kalojen iholle erittyy limassa valkuaisaineita, joiden tehtävä on tappaa patogeenejä. Itse asiassa näitä pidetään yhtenä mahdollisuutena luoda perusta uudentyyppisille antibiooteille. Kun itiöt rupeavat kasvamaan, kuluu jopa kuukausia ennen kuin Littoistenjärven haukien kaltainen tila havaitaan. Niinpä zombiehaukien stressaantuminen "kemikaalikunnostuksen" johdosta on mielestäni syynä kalojen tämänhetkiseen huonoon kuntoon.