Ilmastotutkijatkin rupeavat sanomaan blää, blää, blää

Siitä, että ihmisen toiminnat voivat muuttaa ilmastoa, raportoitiin jo sata vuotta sitten. Viisikymmentä vuotta sitten ilmestynyt kirja Kasvun rajat osoitti maapallon olevan rajallinen. Yhtenä viestinä oli, että hiilen ja öljyn käytöstä pitää vähitellen päästä eroon, jotta kestävä kehitys maapallolla on mahdollista. YK perusti 1988 IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change), joka julkaisi ensimmäisen raporttinsa 1990. Se kokosi yhteen jo tuolloin laajan kirjallisuuden siitä, kuinka ihminen tulee aiheuttamaan kestämättömän ilmaston lämpenemisen, kuivuutta, jäätikköjen sulamista ja meren pinnan kohoamista, jos fossiilisten polttoaineiden käyttöä ei vähennetä. IPCC on julkaissut sen jälkeen raportin 1995, 2001, 2007, 2014 ja nyt viime ja tänä vuonna. Raportit ovat koko ajan ennustaneet, mitä vaikutuksia erisuuruiset lämpötilamuutokset aiheuttavat, kuinka todennäköistä niiden esiintyminen on ja millaiset toimet estäisivät tai vähentäisivät vaikutuksia.

Raporttien tullessa ilmastoskeptikot ovat aina kuorossa huoanneet, että taas se IPCC esittää kauhukuvia, vaikka edellisenkään raportin jälkeen ei juuri mitään muutoksia ole tullut. Heidän mukaansa kaikki kiireelliset toimenpiteet ovat turhia. Raportit eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Jokaisessa esitetään räjähdysmäisesti kasvaneeseen kirjallisuuteen pohjautuva analyysi, minkä perusteella voidaan haitallisten ilmiöiden todennäköisyys arvioida: on järkyttävää huomata, että haitallisen ilmiön todennäköisyys on muuttunut 1990 raportin alhaisesta viime viikkoisen raportin mukaan lähes varmaksi. Viime viikon raportti toteaa, että jotkut ilmastomuutoksen negatiiviset vaikutukset näyttävät jo palautumattomilta. Useita mahdollisia muutoksia voidaan vielä estää, mutta siihen tarvitaan nopeita ja konkreettisia toimia – eikä vain puheita ja lupauksia.

YK:n ilmastokokouksia on pidetty 1995 alkaen vuosittain, viime syksynä Glasgowssa oli jo 26. kokous. Kokouksista parhaiten muistetaan 1997 Kioton kokous, jossa aikaansaatiin askeleet ilmastonmuutoksen torjumiseksi (Kioton protokolla) ja 2015 Pariisin kokous, jossa tehtiin lupaus lämpötilan nousun rajoittamisesta alle 2 asteeseen. Globaali muutos on tällä hetkellä jo 1.1 astetta. Glasgown viimesyksyisen kokouksen piti olla tapaaminen, jossa puheista päästään konkretiaan. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka selvä ilmapiirin muutos olikin päättäjien mielissä tapahtunut, nuoren ilmastokeulakuvan Greta Thunbergin kommentti kuvaa kokouksen annin:

”Bläh, bläh, bläh.”

Turhautuneena siitä, että IPCC:n raportit eivät ole johtaneet läheskään riittäviin konkreettisiin toimiin, jotkut ilmastotutkijat ovat luopumassa IPCC:n toimintaan osallistumisesta. Mitä virkaa on tehdä huolellista työtä ja siihen perustuvia ennusteita, kun aiemmissakin raporteissa tehdyt konkreettiset ehdotukset jätetään toteuttamatta. Ja siksi ajaudutaan aina vain pahenevaan kierteeseen. Eipä oikein voi olla kuin samaa mieltä heidän kanssaan. Ilmeisesti poliitikot pelkäävät äänestäjien valumista niille tahoille, jotka eivät vastakkaisesta todistusaineistosta huolimatta katso ilmastonmuutoksen olevan totta. Vanhoilliset elinkeinoelämän johtajat puolestaan pelkäävät yritystensä voittojen vähenevän, jos ilmastotoimiin tartutaan. Onneksi suuri osa elinkeinoelämän johtajista on heitä ja poliitikkoja edistyksellisempiä.