Russia is a problem - also environmentally

Sunnuntai 19.3.2023 klo 15.41 - Mikko Nikinmaa

Massive forest fires, melting permafrost with immense release of subterranean natural gas. No information about the environmental conditions in more than half of the arctic areas. The economy almost totally dependent on the exports of fossil fuels and mining products, which are produced with minimal concern about the environment in order to reduce production expenses. Shelling Ukrainian soil with ammunition; the compounds reaching the ground are known to be highly toxic.

That, in short, is Russia today. We have only read the news about the war Russia has started, but for the world the Russian – or at least Putin government’s – attitude to environmental questions may be even more detrimental. Whereas it is generally accepted that climate change is causing massive devastation of habitable areas, sinking coastal cities and island countries, Putin’s government appears to clap hands, as increasing temperatures will probably enable commercial shipping in the Arctic Ocean North of Siberia through the Northeastern Passage.

In the age of Soviet Union, terrible environmental disasters happened without any information about them in the Western world. For example, hundreds of thousands people died or were relocated when a nuclear arms storage site blew up. Chemical weapons were dumped in sea bottom as unknown sites. Western scientists had no way of checking what happens, because they had no contact with Russian scientists. The situation today is definitely not better, and maybe even worse, than at the time of Soviet Union. Putin’s Russia is closed like North Korea, virtually all the intellectuals which could alert of the existence of environmental problems have either been forced to emigrate or are in prison, and the government is anti-environmental. In view of this, the change of Russian government is needed in addition to stopping the war also for enabling sustainable life on the Earth.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sustainable life, climate change, environmental pollution, chemical weapons, arctic

Liquid Sponges - Mopping up Carbon Dioxide and Methane

Keskiviikko 15.3.2023 klo 14.43 - Mikko Nikinmaa

I admit that I have never been overly enthusiastic about technological advances that make it possible to continue in the path of growth. That is because they cloud the primary issue of why the earth is in trouble: overconsumption and resource use. To have a healthy planet consumption, resource use and human population should all decrease. Instead of having the population of eight billion, the planet in balance should have about three billion, just like there was as late as 1960’s.

Having said that the primary goal for us should be to accept that the earth is finite and thereby cannot sustain limitless growth, the technological advances can speed up our aim to reduce and even abolish the damage we have caused during the years. Among the recent, promising technologies are liquid sponges, liquids that can take up the carbon dioxide or methane from the effluents of energy production and even exhaust fumes. The liquid containing the carbon dioxide or methane load can be stored as such or be heated, whereby the mopped gas is given up, and can be utilized as the starting material for any industrial process requiring them. That is an incredibly good way of mitigating climate change just as long as instead of continuing on growth path we choose to adopt sustainable life.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, carbon dioxide absorption, porous liquids

An Agreement Reached on Protecting High Seas

Maanantai 6.3.2023 klo 19.32 - Mikko Nikinmaa

Worldwide agreement on the protection of open oceans was reached yesterday. In comparison to climate change and biodiversity protection negotiations, reaching an agreement was easy, and nobody expressed serious dissatisfaction. Not surprisingly, though, the negotiations even in this “easy” case took ten years. The reason for reaching an agreement is, however, not that governments would have become environmentally conscious, but because of the following fact. The open seas are ocean areas, which are not under the control of any nation. The maximal “economic zones” where different nations can restrict the use of the sea area are 200 nautical miles (about 370 km) from the coast. Beyond that point anyone from anywhere can use the resources of the sea and sea bottom. Thus, they belong to no nation state, but because more than 70 % of earth’s surface is ocean, form the majority of sea area.

Protecting the oceans is crucial in order to combat climate change and feed world’s people. It is not generally known that oceanic algae consume about half of the carbon dioxide and produce half of the oxygen in the world. Consequently, the well-being of oceans is as important for preventing global temperature rise as preventing the rain forest loss of Amazonas. Because of aquatic pollution, which should now be decreased as the result of the agreement, oceanic photosynthesis has probably decreased by 10-15 %. People have not really cared about what happens to the open oceans before the huge plastic gyres have caught everyone’s eye. It is clear that not only plastic waste but all sorts of chemicals, including oil components are something that sea organisms encounter all the time. To my mind it is probable that the marked decrease in eel stocks, which has occurred in the last 50 years, is to a large extent caused by oceanic pollution. Because of the very strenuous spawning migration, even slight pollution can overstress the eels so that spawning becomes ineffective.

At present, less than 1 % of the oceans is protected. The agreement states that by 2030 30 % of the high seas would be protected. This would enable many overfished species to recover. However, even though the actual protection of the seas is important, it is even more important that the pollutant discharge to oceans is diminished. Only that can help the high seas to stay healthy or recover.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ocean, aquatic pollution, climate change, eel, plastic pollution

Ilmastobarometrin tulokset ovat synkkää luettavaa

Maanantai 27.2.2023 klo 14.53 - Mikko Nikinmaa

Suomalaisten huoli ilmastonmuutoksesta näyttää vähentyneen. Ilmastonmuutoksen merkitystä hallitusohjelmassa voi vähentää. Puhuminen maankäyttösektorin muuttumisesta hiilinielusta hiilidioksidin lähteeksi on turhaa vihervassareiden höpinää. Suomi on pieni ja siksi suomalaisten teoilla ei ole mitään merkitystä globaalin ilmastomuutoksen torjunnassa. Niin, jokseenkin kaikki ilmastobarometriin annetut vastaukset osoittavat ihmisten huolen ilmastonmuutoksesta vähentyneen. Ja kun ihmiset eivät näe ilmastonmuutosta yhtä tärkeänä kuin aiemmin, sen merkitys eduskuntavaaleissa vähenee.

Mutta huolimatta ilmastobarometriin vastanneiden ihmisten mielipiteistä, ilmastonmuutos etenee. Kauas etelään ulottuneet pakkasaallotkin ovat osoitus tästä. Säätilaa voimakkaasti määräävät suihkuvirtaukset näyttävät mutkittelevan aiempaa enemmän ja mutkittelua ei voi ennustaa. Virtausten mutkien johdosta Grönlannissa voi olla paljon tavanomaista lämpimämpää ja Kaliforniassa kylmempää.

On tietysti totta, että yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaan ovat pieniä, mutta kun keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki on kaksinkertainen ruotsalaiseen verrattuna ja kun Suomen hiilijalanjälki on samaa tasoa kuin 100 000 000 asukkaan afrikkalaisen valtion, tehtävissä olisi paljonkin eivätkä vaikutukset olisi maailmanlaajuisestikaan mitättömiä. Lisäksi merkityksellistä on maassa vallitseva mielipideilmasto. Jos se on sopiva, voidaan vaatia tiukkojakin ilmastotoimia, jotka toteutetaan. Ja Ruotsin esimerkki osoittaa, että ainakin puoleen päästään ilman elämisen helppouteen vaikuttavia uhrauksia.

Suuressa mittakaavassa talous ja ilmastotoimet sekä valtion velkaantuminen ja ilmastotoimet on tavallisesti esitetty vastakkaisiksi. Mutta onko näin tai tarvitseeko olla näin? Suomen valtionvelan sopeuttamistarpeen on kaikkiaan arveltu olevan 6-10 miljardia euroa. Sopeuttamisen on ajateltu menevän ainakin kahden vaalikauden yli, jolloin sopeutustarve on 3-5 miljardia euroa ensi vaalikaudella. Suurin osa sopeutuksesta olisi mahdollista toteuttaa poistamalla fossiilisien polttoaineiden käytölle annettu suora tai epäsuora valtion tuki, 2-3 miljardia euroa vuodessa. Useat kansantaloustieteilijätkin ovat todenneet tämänhetkisen tukipolitiikan olevan yhteiskunnan kehitystä näivettävän. Mikäli energian käyttöä jatkossakin tuettaisiin, voisi siinä vaatia uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä energiantuotannossa fossiilisten polttoaineiden sijaan. Kun rekka ja laivakuljetuksissa tämä ei vielä ole mahdollista, tuen tuleva saaminen nopeuttaisi vetytalouden kehittymistä ja siirtymistä siihen. Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta muutos olisi huima, valtionvelkaa saataisiin sopeutetuksi radikaalisti ja Suomen talouteen tulisi yksi tulevaisuuden innovaatioihin perustuva palkki lisää, vain muuttamalla tukipolitiikkaa menneisyydestä tulevaisuuteen katsovaksi.

Tämänkaltaiseen tulevaisuuteen katsomiseen ilmastobarometrin trendit eivät tuo intoa. Siksi tulokset ovat synkkiä. Ihmisten mielipiteisiin pitäisi pystyä vaikuttamaan. Varsinkin kun ilmastonmuutoksen lisäksi luontokato on ruvennut nousemaan oireeksi maapallon varsinaisesta sairaudesta, resurssien ylikäytöstä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, valtion tuet, luontokato, sopeuttaminen, vetytalous, fossiiliset polttoaineet

Whale strandings - what causes them?

Keskiviikko 22.2.2023 klo 16.00 - Mikko Nikinmaa

The stranding of whales almost invariably result in the death of the animals before they can be returned to water. This is because when whales start to dry, their temperature increases since the surrounding water is not there to cool the body. The body temperature increases until it is lethal. To limit the temperature rise, stranded whales are flushed with water. During the recent past whale strandings have become more and more common. They are one of the symptoms of disturbances in oceanic environments, and may have various reasons. Regardless of the ultimate reason, it is possible that the whales make a decision to commit suicide because of the environmental stress. This can happen, as whales have very complex brains, and appear capable of conscious choices, as, e.g., commit suicide.

However, many of the strandings take place to injured whales. One of the biggest causes of whale injuries is a collision with ship. Because of the injury, the whale may not be able to swim properly and is washed ashore. Also, whales use sea currents to help them in swimming. As a result of climate change, the direction and strength of the currents may have changed so that when the whale thinks that it is swimming normally using the help of the current, it ends up stranded. By far the most important disturbance to whales is noise pollution. This is because long-distance acoustic communication is a major feature of whale life. If acoustic communication is disturbed enough, the whale may decide to commit suicide.

Sounds travel long distances in water. As a result, whales can communicate with their mates tens of kilometres away. This is the way they find partners for reproduction, inform of good food sources etc. Ships and motorboats make a lot of noise in the oceans. The noise levels may disturb whale communication. And the sea traffic has become more intensive and noisier in the recent past disturbing the whales more and more.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: noise pollution, climate change, ship traffic

Perussuomalaisten teesit rapauttaisivat hyvinvointivaltion ja ympäristön tilan

Lauantai 11.2.2023 klo 14.28 - Mikko Nikinmaa

Kehitysapu pois, maahanmuutto pois, tukia lapsien saamiseen. Näinkö Suomen hyvinvointivaltiota voidaan kehittää? Kun perussuomalaiset ovat käynnistäneet vaalityönsä, ylläolevat teemat ovat keskiössä. Lisäksi ei tulisi syytää rahaa EU:hun ja joutavanpäiväisiin ilmastotoimiin, kun ne ovat alueita, jotka eivät lisää suomalaisten hyvinvointia. Jaa…alla perustelen, miksi kaikki edellä mainitut teemat ovat sekä hyvinvointivaltiolle että ympäristölle kohtalokkaita.

Aloitan lapsien määrästä. Jos tilastoja katsoo, niistä näkyy selvästi, että syntyvyys keskitasoa korkeammissa tuloluokissa on alhaisempi kuin keskitasoa alemmissa. Absoluuttisesti köyhimpien vanhempien lapsimäärä (pienituloisin 5 %) laskee suunnilleen samalle tasolle kuin suurituloisimman kymmenyksen. Tämä ei ole lainkaan yllättävää. Kaikista kansainvälisistä selvityksistä on käynyt ilmeiseksi, että hyvinvoinnin kasvu ja naisten koulutuksen parantuminen vähentävät lapsien määrää. Naisista tulee muutakin kuin synnytyskoneita. Mutta jos lähdetään siitä, ettei lapsia hankita rahanpuutteen takia, ”synnytystuen” antaminen vaikuttaisi lapsien määrään vain mitättömästi, koska lapsimäärä on pienin niiden joukossa, jotka tukea eivät missään tapauksessa tarvitse. Sitä paitsi, minusta on eettisestikin vastenmielistä, että lapsien hankkiminen kytkettäisiin rahalliseen maksuun. On kuitenkin kaksi ihmisryhmää, joissa vähätuloisuus ja suuri lapsimäärä liittyvät toisiinsa: yksinhuoltajaäidit ja ulkomaalaistaustaiset vanhemmat. Jotta näissä ryhmissä kasvavat lapset eivät syrjäytyisi, vaan heistä tulisi yhteiskunnan toiminnalle tuloa tuottavia kansalaisia, olisi sosiaalietuuksien keinoin heidän elämäänsä tuettava.

Ympäristön kannalta maapallon väestön pitäisi vähetä. Kun maapallolla on alueita, joissa väestö kasvaa ja toisia (kuten Suomi), joissa väestö pienenee, tulisi väestön tasapainottamiseksi maahanmuuttoa maihin, joissa väestö pienenee, lisätä maista, joissa väestö kasvaa. Tällöin käy melkein väistämättä aluksi niin, että perheiden suuren koon vuoksi ne tarvitsevat lapsiperheille kuuluvia sosiaalietuja. Tämä vaihe kestää kuitenkin vain 10-15 vuotta, minkä jälkeen kasvavat lapset siirtyvät työmarkkinoille. Suurin este sujuvaan siirtymiseen työelämään on, että rasismi on Suomessa voimissaan: poikkeavan näköistä hyvääkään työntekijää ei helposti hyväksytä. Ja lisäksi, missä on perussuomalaisten inhimillisyys: kun katselee kuvia Syyriasta tai Afrikan Sarvesta ja näkee nälkäkuoleman partaalla riutuvan lapsen, ei voi kuin ihmetellä kovaa maahantulovastustusta. Saisihan lapsi vähimmilläänkin elämisen mahdollisuuden täällä.

Yksi suurimmista ongelmista maahanmuutossa on, että erilaisten pakolaisten, jotka ovat paenneet sotaa, nälkää tai katastrofeja, keskuudessa rikollisuus näyttää olevan paljon korkeampaa kuin Suomen kantaväestössä. Tähän on kaksi pääasiallista syytä, joista voimme vaikuttaa toiseen. Pystymme, jos haluamme, kotouttamaan ulkomaalaiset. Kotouttaminen tarkoittaa, että he tuntevat olevansa tervetulleita, pääsevät tekemään töitä ja käymään koulua. Kotouttaminen on mahdollista, minkä osoittaa se, että pienillä paikkakunnilla, joissa kaikki tuntevat toisensa, maahanmuuttajat pystyvät integroitumaan yhteiskuntaan paremmin kuin suurilla. Muukalaiskielteinen ilmapiiri, jota perussuomalaiset luovat, vaikeuttaa kotoutumista. Toiseen syyhyn, joka vaikuttaa rikollisuuteenkin, emme pysty vaikuttamaan. Kun pakolaiset ovat joutuneet kokemaan sotaa, puutetta ja usein viranomaisten mielivaltaa sekä ovat kulkeneet ihmissalakuljettajien täpötäysissä veneissä yli Välimeren, useiden mieli on särkynyt niin, että he eivät usko kunnollisen elämän enää olevan mahdollista ja viranomaisten olevan luotettavia. Tämän kaltaisissa tapauksissa olisi ilman muuta parasta, että elinoloja pakolaisten lähtöpaikoissa pystyttäisiin parantamaan niin, ettei lähtö enää olisi tarpeen. Mutta miten tämä tehdään, jos kehitysapua vähennetään tai se lopetetaan kokonaan?

Maapallon ympäristön ja Suomen väestön riittävyyden kannalta maahanmuuton ja elinolojen parantamisen potentiaalisilla lähtöpaikoilla tulisi toimia yhdessä. Jos toimissa onnistutaan, se vähentää laitonta maahanmuuttoa sekä poliisi- ja rajavartiolaitoksen määrärahatarvetta. Lisäksi sillä toteutettaisiin kestävää kehitystä. Siispä Suomen talouden tilanteen parantamiseksi pitäisi kehitysapua lisätä.

Perussuomalaisten kannattajien mielipiteiden mukaan ilmastonmuutosta ja ympäristön laadun heikkenemistä ei ole tapahtumassa, joten niihin varautumiseen laitetut rahat ovat silkkaa tuhlausta. Suomen ilmastotoimet ovat heidän mukaansa turhan kunnianhimoisia. Tämä suhtautuminen unohtaa tosiasian, että Suomi on osa maapalloa ja kaikki muutokset ilmastossa koskevat myös meitä. Lisäksi Suomen talouden kannalta olisi edullista, jos olisimme edelläkävijöitä. Jokseenkin kaikkialla teollinen toiminta pyrkii ilmastoystävälliseen tuotantoon. Tämän ansiosta ne, jotka toimivat alan edelläkävijöinä, saavat tuotteilleen ja tekniikoilleen uusia markkinoita. Sen sijaan ne, jotka pitäytyvät vanhoissa keinoissa muka säästöjä saadakseen, menettävät markkinoita koko ajan. Samalla kutistuvat myös mahdollisuudet ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa – tätäkö perussuomalaiset haluavat? On myös muistettava, että Suomen viisi miljoonaa asukasta aiheuttavat yhtä suuren hiilijalanjäljen kuin suunnilleen sata miljoonaa afrikkalaista. Näin ollen Suomessa tehtävien päästövähennysten merkitys on suunnilleen yhtä suuri kuin suurimpien Afrikan maiden.

Ja lopuksi EU-vastaisuus. Ympäristötoimissa Euroopan Unioni on maapallon ylivoimainen edelläkävijä. Kun sen taloudellinen merkitys on kokonaisuutena maailman suurin, EU:n merkitys ilmasto- ja ympäristötoimien vaatijana on useimmiten riittävä siihen, että EU:n ehdotukset ovat tärkeässä asemassa maailmanlaajuisia standardeja laadittaessa. Jos Suomi olisi yksin eikä osana suurta yhteisöä, puheillamme olisi tuskin mitään merkitystä. Lisäksi pieni Suomi elää viennistä, josta suurin osa menee EU:n alueelle. Kun alueella on sisämarkkinat ja yhteiset ympäristösäännöt, on kauppa muun Euroopan kanssa suunnilleen samanlaista kuin lähikaupassa käynti.

Niin, kaikki perussuomalaisten esittämät teesit hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi itse asiassa rapauttavat sitä. Ne rapauttavat sekä yhteiskunnan että ympäristön tilan. Perussuomalaisille kuten muillekin populisteille on tyypillistä halu palata menneeseen aikaan, jolloin kaikki oli paremmin kuin nyt. Mutta aika kultaa muistot: lapsuuden kesäkuut olivat aina aurinkoisia ja lämpimiä, vaikka mittausten mukaan ne olivat sateisempia ja kylmempiä kuin nykyiset.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, EU, ilmastonmuutos, kehitysapu, maahanmuutto

Syö silakkaa - Itämeri on paljon puhtaampi kuin 30 vuotta sitten

Perjantai 3.2.2023 klo 13.36 - Mikko Nikinmaa

Muistan kun pääministeri Harri Holkeri sanoi vuonna 1990, että suomalaisten pitäisi syödä silakkaa sisäfileen sijaan. Silloin oli jo alkanut pitkäkestoinen lama ja tuskin suurin osa suomalaisista olisi voinut sisäfilettä usein ostaakaan niin että palkka olisi riittänyt poikkeuksena tietysti pääministeri ja muut isotuloiset. Mutta tuohon aikaan silakassa oli aivan toisenlainen ongelma, joka tuli esiin Suomen liityttyä EU:hun vuosikymmenen puolivälissä. EU oli säätänyt raja-arvot elintarvikkeiden sisältämille ympäristömyrkyille. Näiden joukossa oli dioksiinien enimmäismäärä kilossa. Tämän raja-arvon silakka ylitti kirkkaasti. Sitä ei olisi siis saanut myydä elintarvikkeena ilman erivapautta. Suomi ja Ruotsi hakivat tällaisen erivapauden, EU-maista kun Itämeren silakkaa syötiin käytännössä vain näissä kahdessa maassa.

Dioksiinit ovat rasvaliukoisia ympäristömyrkkyjä. Niitä on syntynyt jätteenpoltossa, paperin ja sellun kloorivalkaisussa sekä sahateollisuudessa puun sinistymisen estoon käytettyjen kloorifenolien valmistuksessa ja käytössä. Kun erityisesti Suomen vaurastuminen perustui metsäteollisuuteen ja sen jätevedet laskivat Itämereen (myös Ruotsista ja Neuvostoliitosta) melkein puhdistamattomina vielä 1970-luvulla, ei ole ihme, että Itämeren kalojen dioksiinipitoisuudet nousivat äärimmäisen korkeiksi. Tilanne oli pahimmillaan1980-luvun alussa, minkä jälkeen kloorivalkaisusta luovuttiin ja niin teollisuuden kuin asutuksen jätevesien puhdistus parani huimasti.

Silakka ja lohikalat ovat hyvin rasvaisia. Tämän vuoksi niihin kertyy paljon rasvaliukoisia ympäristömyrkkyjä. Niiden dioksiinipitoisuuden muutoksia voidaankin pitää hyvänä mittarina rasvaliukoisten ympäristömyrkkyjen kuorman muutoksista Itämeren eliöille. Sen jälkeen kun kloorivalkaisusta luovuttiin ja jätevesien puhdistus parantui, dioksiinien pitoisuudet silakassa ovat pienentyneet suunnilleen kymmenenteen osaan siitä, mitä olivat korkeimmillaan. Silakan dioksiinipitoisuus alittaa nykyisin EU:n raja-arvon ja sitä voi sen takia syödä miten haluaa.

Vaikka dioksiinit ja muut rasvaliukoiset ympäristömyrkyt eivät enää näytäkään olevan silakan ongelma, lajin kanta on taantuva. Itämeren suolapitoisuus laskee jatkuvasti, sillä makean veden valuma ylittää Atlantilta tulevien suolaisen veden pulssien tilavuuden. Tämän seurauksena silakan tärkeimpien saaliseläimien kannat ovat romahtaneet ja sen pitää käyttää enemmän energiaa vesi- ja suolatasapainonsa säätelyyn. Molemmat tekijät vaikuttavat siihen, että Itämeren silakkakantojen kokonaispainon arvellaan pienenneen puoleen siitä, mitä se oli 1960-luvulla. Kaloja on vähemmän ja ne ovat pienempiä ja laihempia, vaikka eivät ole keskimäärin aiempaa nuorempia. Sinänsä silakan pieneneminen suolapitoisuuden laskiessa ei ole yllätys. Sehän on paljon isomman kalan, sillin, alalaji, joka on sopeutunut elämään murtovedessä.

Mutta, silakka on hyvänmakuinen. Eipä paljon parempaa ruokaa voi keksiä kuin perunamuusi ja savusilakat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: dioksiini, ympäristömyrkyt, vesien saastuminen, metsäteollisuus

Hyönteismyrkyt ja mehiläiset

Tiistai 31.1.2023 klo 18.35 - Mikko Nikinmaa

Noin kolme neljännestä syömästämme kasviravinnosta saadaan hyönteispölytyksen ansiosta. Tämän tosiasian vuoksi on sangen merkillistä, että nimenomaan Suomessa maanviljelijöiden lobbausryhmät ovat voimakkaasti vastustaneet yhden hyönteismyrkkyryhmän, neonikotinoidien kieltoa. Suomessa kehutaan aina, kuinka täällä tuotetut kasvit ovat myrkkyvapaita, mutta EU:n maista Suomessa on haettu ja saatu toiseksi eniten erivapauksia neonikotinoiden käytölle. Tämä on sallittu tähän asti, mutta vuodesta 2024 alkaen EU on asettanut täyskiellon näille myrkyille.

Hyönteis- ja muiden tuholaismyrkkyjen tutkimus on jakautunut. Toisaalta tutkimusta tekevät kokonaan kemianteollisuudesta riippumattomat tahot. Heidän tekemissään tutkimuksissa on usein nähty hyönteismyrkkyjen aiheuttamia vaikutuksia luonnonoloissa. Toisaalta tutkijoilla on tiiviit yhteydet kemianteollisuuteen. Suurilla yhtiöillä on useita tutkijoita palkkalistoillaan. Näiden tahojen tärkein julkaisukanava on Pesticide Biochemistry and Physiology. Tuossa lehdessä julkaistu materiaali on useimmiten paljon positiivisempi tuholaismyrkkyjen suhteen kuin muiden lehtien.

Eräs merkittävimmistä ongelmista hyönteismyrkkyjen suhteen on se, että melkein kaikki pölyttäjät ovat hyönteisiä. Toistaiseksi ei ole keksitty myrkkyä, joka vaikuttaisi tuhohyönteisiin muttei pölyttäjiin. Paremminkin on päinvastoin: useimmat hyönteismyrkyt vaikuttavat hermoston viestinvälitykseen, mikä on erityisen kehittynyttä esimerkiksi mehiläisillä ja kimalaisilla. Tämän vuoksi myrkkyjen vaikutukset niihin ovat suurempia kuin useimpiin tuhohyönteisiin. Osa hyönteismyrkyistä on sangen pysyviä, minkä vuoksi peitatut (hyönteismyrkyllä käsitellyt) siemenet voivat aiheuttaa ongelmia vielä, kun siemenestä on kasvanut kukkiva kasvi (erityisesti öljykasvit rypsi ja rapsi).

Kun aikaisemmin oli riittävä määrä alueita, jotka olivat täysin käsittelemättömiä, hyönteiskannat säilyivät ennallaan. Viime vuosien aikana tällaisten pakopaikkojen osuus ei enää ole ollut riittävä, minkä takia Euroopan hyönteiskannat ovat pienentyneet noin 15 %. Tämän takia jokainen toimi, mikä vähentää haitallisten hyönteismyrkkyjen käyttöä, on välttämätön ruuantuotannon kannalta. Siksi EU päätöksestä on syytä riemuita – erityisesti maanviljelijän.

2 kommenttia . Avainsanat: neonikotinoidit, maataloustuotanto, luontokato, öljykasvit, EU

Exxon scientists predicted climate change already in 1970?s - the company marketing sold a different story

Perjantai 20.1.2023 klo 13.49 - Mikko Nikinmaa

The high standard of living in Europe and North America is largely based on the use of oil (and coal). The fossil fuel industry has made immense profits during the time of fossil fuel use. It should now be apparent that the use of oil is causing climate change. Yet, even now climate denial is common, and is supported by oil industry lobby groups.

It was predicted already more than a hundred years ago by the Danish physiologist August Krogh that the use of fossil fuels would increase atmospheric carbon dioxide levels. Fifty years later all the big oil companies had scientists working on the atmospheric effects of the company’s products. In a recent number of Science (Science 379, eabk0063, January 13, 2023) Supran et al. review what has been reported by the scientists of the oil company starting from the late 1970’s and up to 2000’s.

The main takeaway from the reports and articles is that Exxon scientists informed the company and academic circles about the likely increase of global temperature as a result of the projected oil use. However, the company itself discounted its own scientists’ findings. The first of the lies of the company was that in 1970’s scientist had reached a consensus that the world was headed towards a new ice age, and now these same scientists are predicting that there will be a marked temperature increase. Clearly, such scientists cannot be trusted. There was no scientific consensus about cooling trend, in fact less than 15 % of climate science papers between 1965 and 1977 suggested temperature decrease. Further, the scientists of Exxon had come to the conclusion that temperature decrease is not probable. The second claim of the company has all the time been that the variability of climate data and predictions is so large that one cannot claim that a single anthropogenic cause could make any difference. However, the scientists of the company had, taking into account the variability, shown that even with the large variability, lack of temperature increase was not a possibility. They also estimated already in 1970’s and 1980’s that one would start seeing clear climate effects in early 2000’s, as has been observed. In addition, they estimated the amount of carbon dioxide, which, if exceeded, would cause problematic warming. Thus, the Exxon scientists appear to have done their best to alert the company.

Instead of heeding the scientists’ warning, the company has lied, hidden unpleasant findings and distorted the data. It appears from this behavior that greed has no limits: who cares about future generations if one can make a lot of profits now.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, fossil fuels

Where have the eels gone

Keskiviikko 18.1.2023 klo 14.51 - Mikko Nikinmaa

Everything was better in the past. That is the slogan of conservative populists throughout the world. It is actually true for some things, but the actions should be completely different from the ones advocated by the populists in order for us getting the good things from the past also in the future.

Here I am focussing on the eel. Smoked eel is a true delicacy. When I was a child, one got eels virtually every time one went fishing. The fish was fatty and had virtually no bones making it tasty and easy to eat. However, eels started disappearing from the shops and waters from 1970’s onwards and now you can rarely find them anywhere.

The life cycle of the eel is the main reason why the species is so vulnerable to environmental contamination. The European eel stocks have decreased more than 90 % from 1970’s to 2010’s. If one starts from the sexually mature eel, it migrates several thousand kilometres from the inland waters, where it matures, to the spawning site in Sargasso Sea. During this months-long migration the fish does not eat, but uses the fat deposits as energy stores. This fact has several consequences. First, the condition of eels reaching the spawning site is poor. Many do not make it to the site at all, and the rest are barely able to make the final effort of the spawning migration. Any lipid-soluble environmental contaminants are released to the circulation when lipid deposits are used for energy production. This further weakens the fish. Also, because of the climate change, the ocean currents may have weakened causing an increase in the energy consumption during swimming from Europe to Sargasso Sea. This also weakens the eel before spawning.

The adult eels die after spawning, but the developed embryos start their long travel towards the European feeding grounds. No specific problems have been found in the early part of the migration in the Atlantic. However, it is possible that the food items of the eel embryos have decreased in abundance and that ocean currents have slowed down. When the eels come to the European coasts, a final strenuous part of the travel awaits. They must go up to suitable growth sites. In selecting where to swim to, eels use, e.g., the lateral line organ. This sensory organ is very sensitive to metal contamination. Thus, the present increases of copper, lead and cadmium levels may disturb the final leg of eel migration.

In short, eels suffer from environmental contamination in most parts of their migration. Further, the studies have shown that the presently occurring contaminant levels are adequate to cause, e.g., sensory problems. Consequently, to be able to go back to the good old days, when smoked eel was a common delicacy, we need to improve water quality.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aquatic toxicology, metal pollution, climate change

Vihreä siirtymä vaaliteemaksi - se on katse tulevaisuuteen

Maanantai 9.1.2023 klo 20.09 - Mikko Nikinmaa

Kun poliittisten puolueiden puheita ja kannatuksen muutoksia seuraa, näkee selvän päälinjan. Oppositiopuolueet, erityisesti viime aikoina kannatustaan nostanut Perussuomalaiset, ratsastaa konservatismilla. Mitään muutoksia ei pitäisi tehdä, ilmastotoimista olisi syytä luopua ja niiltä osin kuin voidaan, fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa ja autoliikenteessä tulisi jatkaa. Tämä on Perussuomalaisten lisäksi kaikkien populistipuolueiden päähaave: halutaan palata entisiin hyviin aikoihin.

Mutta mahtaako haaveilu vanhoista hyvistä ajoista olla keino tulevaisuudesta selviämiseksi? Nythän asia on niin, että kaikessa taloudellisessa toiminnassa energiantuotannosta teollisuuteen uudet investoinnit ja tuotantotavat pyrkivät ratkaisuihin, joissa hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni, fossiilisista polttoaineista luovutaan ja niistä valmistettu muovi korvataan muilla materiaaleilla. Kun tämä on lähtökohta, niin taloudellisen menestyksen takeeksi ja sitä kautta yhteiskunnan hyvinvoinnin peruspilariksi tuleekin kaikki se, jota Perussuomalaiset vastustavat.

Vihreä siirtymä on koko Pohjolan valttikortti maailmantaloudessa. Täällä energiantuotanto on jo melkein kokonaan fossiilisista polttoaineista riippumatonta ja sähkönsiirtoverkot hyvälaatuisia. Tätä taustaa voivat kaikki teollisuusyritykset, jotka haluavat vähentää hiilijalanjälkeä, hyödyntää investoinneissaan. Hiilivapaa teräs, vetytalous jne. ovat kaikki Suomen uusia kilpailuvaltteja, jotka perustuvat Perussuomalaisten kammoamaan vihreään siirtymään.

Miksi ihmiset suurin joukoin sanovat äänestävänsä Pohjois-Korean tielle vievää menneisyyteen haikailua eivätkä uusia mahdollisuuksia tuovaa vihreää siirtymää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, hiilijalanjälki, puoluekannatus

Metsien kasvu hyytyy, kun ensiharvennus on liian rajua

Keskiviikko 4.1.2023 klo 18.35 - Mikko Nikinmaa

Suomen metsien merkitys hiilinieluina on vähentynyt. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että yksi syistä metsien hiilidioksidintuotantoon on, että lämpötilan kohotessa talvella havupuutkaan eivät valon puutteen vuoksi pysty yhteyttämään (kuluttamaan hiilidioksidia), mutta niiden täytyy hengittää (tuottaa hiilidioksidia). Mitä korkeampi talvilämpötila on sitä enemmän ne tuottavat hiilidioksidia. Niin ilmastonmuutos on itseään ruokkiva ilmiö: kun lämpötila nousee, havupuiden kyky sitoa hiilidioksidia pienenee.

Viime aikoina on uutisoitu paljon toisesta syystä, joka näyttää merkittävältä. Kun puupeltoja kasvatetaan, ensimmäinen merkittävä vaihe taimikon perustamisen jälkeen on ensiharvennus. Jos puupeltoa harvennetaan liikaa, puuston kokonaiskasvu pienenee (eli hiilidioksidin sidonta vähenee). Kuvittelisi, että omistajat pyrkisivät ensiharvennuksissakin maksimoimaan puustonsa kasvun, mutta näin ei näytä olevan. Noin 60 % ensiharvennuksista tehdään niin, että puuston kasvu myöhemmin heikkenee. Tämä ei kyllä tue mantraa, jonka mukaan suomalainen metsänhoito on niin hyvätasoista, etteivät ulkomaalaiset saa siihen puuttua.

Miksi sitten harvennuksia ei tehdä myöhempää puuntuotantoa maksimoiden? Yksi syy taitaa olla se, että metsätyökoneita ei ole suunniteltu niin, että puustoa harvennettaisiin riittävän vähän. Toinen syy voi olla ahneus. Ensiharvennuksenkin puuaines saadaan myydyksi. Ei tule mieleen, että osa siitä rahasta vähentää myöhempää puupellosta saatavaa tuloa – enemmän kuin ensiharvennuksen aikana saatu tulo.

Niinpä, ahneus aiheuttaa ongelman tässäkin osassa ilmastonmuutoksen torjuntaa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, hiilinielut, metsänhoito

Damage and Repair Fund was established in COP27 Climate Summit - who pays?

Keskiviikko 28.12.2022 klo 19.30 - Mikko Nikinmaa

One of the results of the Climate Summit in Egypt was that the participating nations agreed to establish a Damage and Repair Fund to help poor nations that suffer from climate disasters. Everyone agrees that such fund is necessary. However, what has not been agreed upon is who would give money for the fund. The European Union has again been the primary source of the fund possibility. But EU does naturally not want to bear the cost alone. Thus, European countries think that the biggest fossil fuel polluters should contribute to the fund. Consequently, countries that are normally not paying to global funds, e.g., China, Qatar and Saudi Arabia should be among donors in addition to European countries, USA, Canada, Australia and Japan.

Including oil­-producing countries among the fund donors makes perfect sense. They are making their profits with the fossil fuels that cause the damage. And they have money. As an example, the Soccer World Cup in Qatar cost more than 200 billion euros, ten times more than any Olympic Games up to now. It is kind of funny that that sum of money is available for “sports washing”, but not for helping areas which are suffering from the consequences of getting the riches that make also “sports washing” possible. With the same logic, big oil companies should contribute to the fund. Recently, their profits have been huge, and in my opinion should not line only the pockets of owners, but help the areas, which suffer from their profit-making.

There is no reason for the damage makers not to contribute to the fund. If they do not, it is an indication that greed and selfishness are more important for them than habitable world.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, fossil fuels

Sähkösaunaan - kiitos ei

Perjantai 23.12.2022 klo 18.56 - Mikko Nikinmaa

Sähköntuotanto olisi voitu muuttaa fossiilisista polttoaineista vapaaksi jo aikoja sitten. Vaihtelevien tuuli- ja aurinkoenergian lisäksi vesivoima, vuorovesivoima, maalämpö ja ydinvoima voisivat tuottaa riittävästi sähköä niin, että Venäjä ja Arabimaat eivät voisi vaikuttaa esimerkiksi Euroopan sähköntuotannon hintaan lainkaan. Näin olisi voitu tehdä, jos olisi katsottu tulevaisuuteen. Vihreä siirtymä olisi totta ja sähkön hinta alhainen ja öljyn ja kaasun tuottajamaista riippumaton. Kun Suomessa Perussuomalaiset syyttävät vihreää siirtymää osaltaan sähkön hinnan noususta, mikään ei ole kauempana totuudesta. Paremminkin on niin, että perussuomalaisten halu pysytellä muinaisessa öljyajassa ja vastustaa kaikin keinoin ilmastotoimia yhdessä muiden Euroopan ja Pohjois-Amerikan samanmielisten kanssa on mahdollistanut Putinin energia-aseen käytön.

No, vihreää siirtymää ei tehty ajoissa, minkä tuloksena Putinin energia-ase Eurooppa vastaan toimii ja on pääsyy siihen, että sähkön hinta hipoo nyt taivaita. Lisäksi sähkön saatavuus voi tulla rajoittavaksi tekijäksi. Molempien syiden vuoksi sähkön käyttöä tulisi rajoittaa. Suomessa noin 5 % sähköstä käytetään sähkösaunan lämmittämiseen. Sähkösaunan käyttö on melkein yhtä tarpeetonta kuin vuoden turhakkeen, terassilämmittimen. Terassilämmittimiä ei onneksi ole niin paljon, että ne aiheuttaisivat merkittävää sähkönkulutusta. Mutta sähkökiuas, 5 %! Määrä on niin suuri, että sen kokoinen säästö voi ratkaista, tarvitaanko talven kuluessa sähkökatkoksia vai ei.

Siis, kiitos ei sähkösaunan käytölle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sähkön tuotanto, sähkön säästö, vihreä siirtymä, fossiiliset polttoaineet

Energy production using nuclear fusion in 30 years. True this time?

Tiistai 13.12.2022 klo 15.49 - Mikko Nikinmaa

When I became interested in science in 1960’s, I read with excitement about the possibility of energy production via nuclear fusion. Unlimited amount of energy would be produced without any waste material. It was estimated that commercial nuclear fusion power plants would be functioning in 30 years.

In 1970’s there was a severe oil crisis. People were saving electricity, because of the very high price of oil. Individuals with a strong belief on nuclear fusion consolidated the public promising that the oil price fluctuations would not matter soon, since nuclear fusion power plants would produce plentiful of electricity in 30 years.

When worries of climate change started in 1990’s-2000’s, individuals trusting on mankind’s capacity to solve environmental problems with advances in technology were of the opinion that nuclear fusion could replace fossil fuels in energy production in 30 years.

For the past 60 years, commercial energy production with nuclear fusion has been hoped to happen in 30 years. So, the news from Livermore Laboratory showing that irradiation of small amount of hydrogen with laser beams produced more energy than put in by the laser beams indicates that a controlled fusion was achieved give real hope that nuclear fusion can form an important energy source in 30 years.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: electricity production, nuclear power, climate change

Muistojeni talousmetsä ei ollut puupelto

Maanantai 5.12.2022 klo 10.41 - Mikko Nikinmaa

Kun lapsena aloitin linturetkeni, missään ei ollut avohakkuita. Metsien puusto oli vaihtelevan ikäistä. Mäntykankailla kasvoi kanervaa ja puolukkaa. Risuja siellä ei juurikaan ollut, joten liikkuminen sujui vaivatta. Kuusimetsät kasvoivat kosteammilla paikoilla ja niissä oli hankalampi kulkea. Suuri osa metsistä oli sekametsiä, joissa havupuiden joukossa oli koivuja, leppiä, pihlajia ja haapoja. Metsien monimuotoisuus oli linturetkeilijän onni: kangasmetsien illoissa surisivat kehrääjät, päivällä tekivät metsäkirviset soidinlentojaan. Hömö-, töyhtö- ja kuusitiaiset olivat retkien yleisimmät lintulajit. Koppelot, pyyt ja teerinaaraat lehahtivat lentoon aina silloin tällöin.

Niin, metsien lintumaailma oli monimuotoinen. Kun metsäpohja ei ollut täynnä risuja, oli marjastaminen vaivatonta. Ja mustikoita ja puolukoita poimimme ämpärikaupalla. Silti metsä oli talousmetsää. Tukkipuut kaadettiin sieltä pois. Yksi vanhemmista serkuistani oli vuosittain metsätyömiehenä. He olivat yleensä urakkapalkalla ja hän kehui aina kaataneensa niin paljon puita talvella, että voi viettää samanlaisen kolmen kuukauden kesäloman kuin koululaiset. Tuonkaltaisesta metsätaloudesta siirryttiin pois, kun metsien monitoimikoneiden aika alkoi. Yhdellä monitoimikoneella pystyi tekemään usean metsätyömiehen työn, mutta sillä ei tietenkään kannattanut kaataa vain joka neljättä puuta. Jotta tästä päästiin, ruvettiin tekemään avohakkuita ja sen jälkeen metsät kasvatettiin tasaikäisiksi, jotta kaikki uudet alat voitiin kaataa yhdenaikaisesti. Puiden väli tehtiin sellaiseksi, että metsätyökone mahtui vaivatta väliin. Metsät muuttuivat puupelloiksi.

Metsätalouden muutos oli ylhäältä johdettua. Jos joku metsänomistaja ei halunnut ”hoitaa” metsäänsä puupeltomentaliteetilla, viranomaiset määräsivät rangaistusmaksuja. Puupeltomentaliteetista poikkeavia asiantuntijoita ei käytetty metsätalousasiantuntijoina, vaan heidän mielipiteensä ja tutkimustuloksensa ohitettiin ja niille jopa naureskeltiin. Tämän suhtautumistavan jatkumoa on viimeaikainen suhtautuminen EU:n luonnonennallistamisasetusluonnokseen. Suomen metsänhoitoon eivät saa vaikuttaa kuin puupeltoajattelua kannattavien metsänomistajien hyväksymät tahot.

Suomalaisen talousmetsän pitää viime vuosikymmenien metsäpolitiikan mukaisesti olla puupelto, josta monet linnut ovat kadonneet, vaikka talousmetsä voisi olla metsien ennallistamisen ansiosta kelpo asuinpaikka hömötiaiselle.  

1 kommentti . Avainsanat: luonnon ennallistaminen, metsäpolitiikka, avohakkuut

Tidal Energy - an Almost Untapped Major Energy Source

Tiistai 29.11.2022 klo 13.39 - Mikko Nikinmaa

Moon gravity creates tides, felt everywhere in oceanic coasts. Tides have immense energy, probably more so than the inland waters, which have been used for generating electricity for years. Furthermore, as flowing water, tides are very regular, occurring regardless of sunshine or wind. Thus, the tidal energy does not suffer from the problems with solar and wind power, i.e., marked daily or seasonal variation. Further, huge tides wash the coasts of many of the world’s rich countries, and in principle the technology for generating electricity from tidal energy is already available.

Because of the above, one would imagine that tidal power features strongly in the renewable energy sector. But no, so far there are only a couple of experimental tidal power plants in function. The main reasons for this are probably the following: First, there was no tradition of converting tidal energy to usable power. In contrast, windmills have been around for at least a thousand years, as also riverine power stations. Second, since coal and oil have been cheap, generating energy using the fossil fuels has been the preferred way for energy production.

The situation must change now that we shall combat climate change. A major argument of the fossil fuel lobbying groups has been that the green shift is not really possible, since wind and solar power have marked production fluctuations. The same argument is used by nuclear power advocates, who maintain that in order to get assured constancy of energy production, nuclear power plants are required. However, tidal energy power plants will produce energy at a predictable rate, and building them is both cheaper and more rapid than nuclear power plants. Also, they do not generate carbon dioxide emissions thus representing a true green shift.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, electricity, energy production, green shift, fossil fuels

Another disappointing climate meeting

Maanantai 21.11.2022 klo 15.47 - Mikko Nikinmaa

We know what should be done. We have the methods and technology to do it. There would even be enough funds to do it. Yet, combatting climate change remains at the stage of lip service. Politics does not enable climate actions to be done. It is very funny that the same politicians, who are so worried about our children inheriting debt are not really worried about giving our children an Earth, where only some places are truly inhabitable (or in the worst case not even that; the bleakest scenario has the Earth going the Venus way with average temperatures above 100 degrees Celsius).

Country leaders quarrel as to who should pay. Naturally, climate actions should not cost at all. Surprisingly many politicians do not accept the existence of climate change despite the heat waves, droughts, surprising floods, wildfires and melting glaciers. Oil-producing countries try to delay the transfer to not using oil, China tries to convince others that it is a developing country, which needs to get financial support to carrying climate actions. Small, rich countries have large groups of people saying that we need not do anything, as our contribution is necessarily so small that it does not affect world’s climate at all. Maybe a lot of the reluctance of politicians to do anything is due to the fact that they are overwhelmingly over 50 years old, and are living in the past. In their childhood climate change was not an issue.

So I, as an old-age pensioner, hope that there is a rapid generation shift in political leaders of the world. To me it appears that only people who have grown with acknowledging that climate change can seriously affect their life will be able to carry out the necessary actions even if the Gross National Product decreases because of them.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: COP27, climate change, environmental politics

Interaction between land use, climate change and the occurrence of pandemics

Sunnuntai 20.11.2022 klo 14.18 - Mikko Nikinmaa

It is now almost universally accepted that the SARS-CoV-2 virus (virus that has caused the Covid-19 pandemic) is originally a bat virus that has spilled over to humans. In a Nature article (https://doi.org/10.1038/s41586-022-05506-2) Eby et al. have followed for 25 years, which environmental drivers are associated with the spill over of another bat virus to mammals. The study is most important, as it directly associates two big areas of environmental concern and the likelihood of bat viruses and probably also other zoonoses spilling over to humans, namely land use and climate change.

The problem with increasing land area being used by humans in increasing the likelihood of humans getting zoonoses has been suggested many times earlier. Whenever the probability of human-animal interaction increases, also the possibility of viruses spilling over to man increases. Today areas free of human influence are getting smaller and smaller because of increasing human population.

The effect of increased land use is worsened by climate change. Whenever there is drought or any other reason for food shortage, shedding of viruses to nearby organisms increases. As climate change increases drought periods, the probability of virus spill over increases. Consequently, pandemics and climate change occur together, by combatting climate change we can also prevent pandemics.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: zoonoses, drought, population growth

Heart function and individual variability play major roles in temperature tolerance of fish

Maanantai 14.11.2022 klo 14.42 - Mikko Nikinmaa

Climate change has major effects on fish, especially fish in lakes, since the whole water body can warm up as a result of long-lasting heat waves. Because of the uniform temperature regardless of the depth, fish cannot seek colder temperatures near the bottom. As a consequence, massive fish mortalities occur in shallow lakes of temperate zone every summer nowadays.

The reasons, why fish die as a result of increased temperature can only be understood by studying the functional changes occurring as a result of temperature elevation. Thus, physiological studies should be in the centre of climate change studies. If the reasons for vulnerability to increased temperature are known, it can also be estimated, which measurable responses predict fish mortalities. This as a background, and recognizing that individual variability of fish determines why some die and others remain living, we studied how fish tolerant and intolerant to high temperatures differed from each other. The results of the extensive studies are reported by Anttila et al in Comparative Biochemistry and Physiology (//doi.org/10.1016/j.cbpa.2022.111340).

Our results show that for a given age group, heart function is decisive in determining temperature tolerance. The efficiency of heart is markedly different in different individuals, whereby marked individual variability in temperature tolerance occurs. Thus, in predicting the effects of climate change on fish populations, we should not restrict our analysis to the mean response but also to the variability observed. In future it must be evaluated to which extent the thermal tolerance and its variability are heritable, as this will have significant impact on the vulnerability of species to global warming.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: climate change, fish biology, temperature acclimation, heat wave, fish mortality

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »